Tex Willerin rinnalla Villissä lännessä – lukijoiden suosikit vuosien varrelta

26.04.2023 Tri Tuomio

Tex Willerillä tuli pokkarin 4/2023 myötä 800 numeron verran ruudinkatkuisia seikkailuja plakkariin, ja sen kunniaksi tiedustelimme lukijoiden suosikkitarinoita ja -muistoja tämän lännensarjakuvan ikisuosikin parissa. Kuten arvata saattoikin, niin yksittäiset seikkailut osoittautuivat hankaliksi nimetä, ja monen suosikkimuistoksi on luonnollisesti hitsautunut se ihan ensimmäinen sukellus Texin maailmaan.

Fiilistelkäämme nyt yhdessä näitä muistoja. Ja koska Texin seikkailut eivät todellakaan ole hyytymässä, niin nostalgiassa piehtaroinnin ohella hehkuttelemme myös tuoreinta Tex Willeriä, jonka sivuilla käynnistellään kolmen numeron mittainen jylhä ja eeppinen seikkailu, jonka sivuilla Pasquale Ruju ja Corrado Mastantuono pistävät parastaan peliin. Ehkä tämä numero on jollekulle onnekkaalle ensimmäinen kosketus Giovanni Luigi Bonellin ja Aurelio Galleppinin luomaan maailmaan ja vuosikymmeniä kestävän ystävyyssuhteen alku.

Eka Tex, paras Tex!

Tästä ei ole epäselvyyttä. Se pikkupoikana ihan ekaksi luettu 10/72 eli Rajaseudun rosvot. Isän ostama Artun kioskilta ja tuolta tieltä ei ollut paluuta. Harri Ope, Savonlinna

Pakko se on olla nro 9 vsk 1977 Ensimmäinen Willer jonka hyppysiini sain kypsässä 5 vuoden iässä. En osannut vielä lukea mutta hypnoottiset kuvat Mefiston silmistä preeriamaiseman yläpuolella teki todellisen vaikutuksen. Faija ja Faijan faija luki Willereitä ja kun itse oppi lukemaan oli niitä jo aimo nippu odottamassa mökillä etc. Lapsuuden automatkat tuli niitä luettua ja homma on jatkunut tähän päivään asti. Nykyään tilaan faijalle joka vuosi synttärilahjaksi Texin, jonka faija sitten heittää minulle. Win-win siis. Wilpo, Helsinki

Itselleni tärkein tai rakkain Texin numero on varmastikin 14/1990. Sillä se oli ensimmäinen numero, jonka koskaan luin. Noin 1996 vuonna jollen väärin muista. Kyseessä oli veljeni ainoa tuon ajan Texin numero, joten tarina postivaunuasemasta ja vaarallisesta intiaanijohtajasta Pikku Sudesta jäi pahasti kesken. Se kyllä tuosta numerosta myöskin alkoi keskeneräisenä. Ostin sitten noin vuonna 1997, aloitettuani ostelemaan Texin uusia numeroita kaupoista, Iisalmelaisesta antikvariaatista Halpa-kirja, jakson kummatkin puuttuvat osat sekä ison pinkan muita numeroita, joten vuosien toiveen jälkeen sain vihdoinkin luettua kokonaisuudessaan tämän yhden parhaimmista Texin jaksoista. Käsikirjoittajasta en osaa sanoa mutta sen on ilmiselvästi Galleppinin loppupään töitä, ehkä hänen hienoin tuotoksensa, sillä noihin aikoihin hän pystyi jo ilmiselvästi käyttämään enemmän aikaa yksittäisten piirustusten tekemiseen, toisin kuin ennen vanhaan ollessaan sarjan ainoa vakituinen piirtäjä. Vuosien varrella onkin tullut pikku hiljaa hankittua melkein kaikki vuosikerrat, liuskalehtien aikakauden sekä vuodet 1971 & 1972 uusintoina koska köyhällä ei ole varaa originaaleihin noissa vuosissa millään. Ari P., Helsinki

Numero 1/78 Veristä hiekkaa, tutustutti minut Tex Willer maailmaan. Teijo, Forssa

1974 kesällä, olin juuri oppinut lukemaan ennen ekaluokan alkamista ja mummolassa oli Tex Willereitä eli sarjakuvissa kyse oli ensirakkaudesta. Yhdessä nyt 48 vuotta, pitkäaikainen tilaaja ja kaikki 800 löytyy, samoin Maxit, Jätit, Nuoret Texit jne. Taneli, Vantaa

Mieleenpainuvimat tarinat

Kyllä se tärkein pokkari on 5/1976 monestakin syystä. Ensinnäkin sen kansi on niin komea, että olen haaveillut kopioivani kansikuvan seinälle, jos saan joskus ikioman “hobby roomin”. Ja jättikokoisia kaktuksia siihen oheen. Lisäksi siinä pokkarissa päättyy kaikkien aikojen paras tarina Traaginen risti. Kaiken lisäksi vuosikerta 1976 oli ensimmäinen vuosikerta, jonka poikavuosinani sain riivittyä kasaan. Tuohon pokkariin, tarinaan ja vuosikertaan on siis imeytynyt kaikki mahdollinen nostalgiamehu, mitä korostaa ihan objektiivisestikin tutkailuna julkaisun poikkeuksellisen korkea laatu. Janne, Karkkila

Tex Willer nro. 600 on jäänyt mieleen yhtenä ensimmäisistä tarinoista, joita olen lukenut. Tarina on niin jännittävä ja tarinaa ei ole tylsyydellä pilattu. Giovanni Ticci saa hyvin esiin sumujen ihmissusien raakuuden ja hurjuuden. Tarina on lyhyt, mutta toimii sen takia paremmin, kuin jos siitä olisi tehty pitempi. Tämän numeron pariin on aina mukava palata. Toni K., Tupos

1 ja 2/1977 kun Tex vannoo kostavansa Lilythin kuoleman. Oli pikkupojalle tunteisiin vetoava tarina. Tanssii kotkien kanssa, Oulu

Parhaat muistot liittyvän ensimmäisiin Texeihin, jotka sain käsiini. Olen aina ollut kova länkkäri-fani. Pienenä Rio Bravo ja John Wayne olivat parasta. Kun sitten opin lukemaan ja näin kaupassa ekan Tex Willerin 8/1990 ja isä osti sen minulle, niin siitä se kaikki lähti. Yli 30v myöhemmin Texit ovat edelleen iso osa elämääni. Ja paras Tex-tarina? No se on tietysti Kit Carsonin menneisyys, koska selvä juttu ystävien kesken. Andy, Hyvinkää

Klaatun kulta on parhaiten käsikirjoitettu tarina. Kirjoittajaa en muista, mutta piirtäjä taisi olla Ticci. voncaidem, Helsinki

Timantti-Jimin kosto ja se tarina, missä meteorikraaterissa on niitä verta imeviä kukkia. Mika, Turku

Suuralbumi Villi Pohjola. McMan, Oulu

Suuri vehkeily. Timppari, Vantaa

El Muerto on paras tarina. Esa, Uusimaa.

Hurja kopla. Marko, Vantaa

Mormonikopla, 1984. MikaKLA, Kokkola

2/79: Tehtävä Great Fallissa. Tuoppi, Forssa

Luurankoylänkö. Iso-J, Pieksämäki

Elämäni parasta aikaa nuorena poikana oli käydä divareissa etsimässä Willerin puuttuvia numeroita. Kyllä sitä kaiholla muistelee niitä aikoja. Willer on ollut elämäni kuvioissa yli 40 vuotta. Mieleenpainuvin tarina oli Mefiston ensiesiintyminen. Se oli niin jännittävä tälle pienelle pojalle. Mika R., Espoo

Mefisto-tarinat! Jäin niihin alusta asti koukkuun!  Timo S., Vaasa

2/77: Leppymätön kostaja/Juudaan palkka. Emäntä Lagrange teki lähtemättömän vaikutuksen. Huipentumana pääroisto Brennan. Nähdessään jokilaivan ohjaamon luurankoruorimiehen, hän tiesi kaamean kohtalonsa. Kosto oli katkera ja suloinen isöäidin ullakolla, sateen ropistessa peltikattoon. Juha, Vihti

Hurja joukko-tarina jostain 70-luvun alusta. Kolme vuotta vanhempi yläkerran kaveri opetti minut lukemaan sillä tarinalla. Harri, Akaa

El Muerto. Peijooni, Vantaa

Päätämme tämän Tex-muistojen kavalkadin näihin kuviin ja tunnelmiin. Mikalle Turkuun tiedoksi, että verta imeviä kukkasia on luvassa Tex Willer Kirjasto 69:n sivuilla. Kauhuherkkua siis luvassa! Onnetar on myöskin työnsä tehnyt ja voittajaan on otettu yhteyttä. Loppukaneetiksi vielä maestro Mastantuonon ilmeikkäitä lännenlokareita. On muuten huima seikkailu jälleen tiedossa. Todella, todella inhoja konnia muun muassa. Lämmin suositus, eli numero 6/2023 lehtipisteeltä haltuun ja sen jälken vaikka tilausta sisään, niin jatko ei jää vahingossakaan väliin!

Ja aivan lopuksi vielä iso kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille!