Carl Barksin Aku Ankka on siitä hyvä albumisarja, että siihen ei ole valittu tahon X mielestä parhaita tarinoita, vaan mukana ovat ihan kaikki tarinat. Himmeämmät helmet eivät siis vahingossakaan jää kovimpien täysosumien varjoon. Ja kun Carl Barksista on kyse, niin ideoiden ja ankkahahmojen jalostumisen seuraaminen on palkitsevaa puuhaa sekä nauruhermoille että hoksottimille. Carl Barksin Aku Ankka 18 sisältää kolme tarinaa vuodelta 1947 ja ainakin kaksi niistä naurattaa ääneen enemmän kuin kerran.
Kaupustelijoita kerrakseen
Albumin avaa Lepoa ja rauhaa (Door to Door Salesman), joka kaupallisuuden tai ainakin kaupustelemisen kritiikkinä on hyvinkin paikallaan näin joulun alla. Kymmensivuinen esittelee myös Barksia nokkelaniiloimmillaan. Taitava tekijä puristaa yhdestä kantavasta ideasta ja loppuyllätyksestä mehukkaan kymmensivuisen.
Kovin on vaikea päättää, kuka on oma suosikki Akua riivaavista kaupustelijoista. Äänilevyillä varustautunut kirjasarjakauppias vaiko ovikellon vaimentajan innovoinut kepulikonsteilija? Suomalainen toimitus on keksinyt tälle tarinalle varsin ässän nimen. Ja marraskuun uuvuttama sarjakuvatoimittaja todellakin tuntee Akun tuskan tämän tarinan mutkitellessa maaliin saakka.
Pomppuja ja tanssiaskelia
Tämän kolmikon kovin luu tarjoillaan keskimmäisenä. Kengurujen maassa (Adventure “Down Under”) ei todellakaan pidä jalkoja maassa, vaan pomppii villisti vilistäen Australian takamaille ja takaisin. Barks vääntää kahjouden lähelle yhtätoista ja tekee sen täysin tietoisesti. Matkatoimistovirkailijan äimistely alleviivaa tämän lystikkäästi.
Ankanpojatkin ottavat Akun hypnoosin mukanaan tuoman ilmaisen ulkomaanmatkan vastaan ilman turhia nokankoputuksia. Nokankoputuksia nykyajassa saattaa aiheuttaa Barksin tapa kuvata Australian aboriginaaleja, mutta toisaalta tässä kohtaa Barks on ollut jopa hämmentävän moderni, eli kaikki tarinan ihmis- ja eläintyypit pölhöilevät yhteismitallisesti.
Hurjan erämaaseikkailun jälkeen Valssikuningas (The Waltz King) tietää paikkansa loppukevennyksenä. Aku haluaa jälleen kerran pitää Iineksen tyytyväisenä ja tällä kertaa sen on tarkoitus tapahtua tanssikilpailussa pätemällä. Kun oikein kiireellä joutuu opettelemaan vakiotanssikuvioita, niin askeleet saattavat mennä todella pahasti sekaisin, vaikka ankanpojat kuinka jeesaisivat.
Carl Barksin Aku Ankka 18 sisältää siis kaksi ässätarinaa ja yhden peruskortin. Tosin tämä on vain yhden sarjakuvatoimittajan mielipide, ja sen oikeimman mahdollisen mielipiteen saat helposti selville tämän albumin lukemalla. Löydät sen juuri nyt lahjaksi tai itselle Lehtipisteistä ja sarjakuvakaupoista kautta maan. Verkkokaupastamme tämän kirjasarjan saa hankittua kotiin kuin kotiin kaikkein vähimmällä vaivalla.
.
