Carl Barks, Don Rosa ja Kielletyn laakson tarinat

10.12.2021 Tri Tuomio

Ankkalegendat-trilogian esittely jatkuu nyt ensimmäisen osan hehkutuksella. Nurinkuriseen järjestykseen on olemassa ihan järkiselityskin, jonka löydät täältä. Kielletyn laakson tarinat ja muita klassikoita avaa siis Carl Barksin ja Don Rosan tarinat rinta rinnan esittelevän teossarjan. Jos tykkää näistä artisteista vain toisesta, niin nämä teokset tarjoavat hyvän mahdollisuuden tutkia näiden sarjakuvantekijöiden eroja ja yhtäläisyyksiä. 

© Disney

Jos allekirjoittaneelta kysytään, niin Barks tarjoaa rennommin ylöspantua suvereenia osaamista. Jos musavertauksia heitellään, niin touhu on kallellaan jazzin suuntaan – vaiston varassa mennään, ajoittain suurpiirteisesti ja ristiriitaisesti, mutta viihdyttävyys edellä. Rosa iskee sitten sankarihevivaihteen silmään, eli teemat ja nuotit ovat samat, mutta pedantti suorittaminen korvaa rennomman suhaamisen. Hahmojen kohkaaminen ei vahingossakaan tunnu spontaanilta, vaan räjähdykset ja nostatukset ovat aina huolella rakenneltuja, viihdyttävyydestä kuitenkaan tinkimättä.

© Disney

Ilman faniutta ja faneja tätä teossarjaa ei olisi olemassa. Nimenomaan fanien ansiosta “se hyvä ankkapiirtäjä” eli Carl Barks sai ansaitsemansa arvon ja tunnustuksen. Ja Carl Barksin fanittamisen ansiosta Don Rosa vaihtoi tulevaisuuden rakennusalalla sarjakuvaduunarin arkeen. Ja kun Don Rosa asetti omien ankkatarinoidensa riman Carl Barksin tasolle, niin jälleen uusi sukupolvi faneja löysi tiensä Ankkalinnaan ja Barksin tarina-aarteiden äärelle.

© Disney

Teossarja avataan sen lähtökohdan hienosti summaavalla tarinakaksikolla Kielletty laakso (1957) ja Pako kielletystä laaksosta (1999), eli Rosan suoranaisella jatkolla Barksin alkuperäiseen seikkailuun. Rosa ei tosin olisi Rosa, jos hän ei paukuttelisi viittauksia pariin muuhunkin Barksin tarinaan, eli viittauksien bongaajille on hubaa luvassa. 

© Disney

Jos haluaa hoksata barksismit omin neuvoin, niin kannattaa lukea esittelytekstit vasta sarjakuvien jälkeen. Molemmat artistit tarjoavat näissä tarinoissa roppakaupalla eksotiikkaa, vanhanaikaista rehtiä seikkailumeininkiä… ja dinosauruksia! Ja mikä on hienompaa kuin mellastavat dinosaurukset? Ei mikään! Don Rosa tosin malttaa omassa tarinassaan myös hieman valaista ankkasankarien keskinäisiä suhteita, eli Roope saa hieman ansaittuja toruja.

© Disney

Kun lähtökohtana on klassikkotarinoiden tarjoama inspiraatio, niin klassikot eivät lopu tästä kokoelmasta heti kesken. Dinosaurusten jälkeen hyppäämme hetkeksi supersankarien tontille, kun Barksin Vahva-Jussia (1949) peesaa Rosan Vahva-Jussin paluu (1992). Rosa ei juuri supersankareista perusta, mikä ikävä kyllä näkyy itse seikkailussakin. Tietenkin Rosan Ankkalinna on ajankohdaltaan sama Ankkalinna kuin Barksillakin, mutta supersankarisarjakuvaan kohdistuvan vitsailun olisi silti suonut tulevan päivitetyksi tähän aikaan. Tieteisfiktiosta insinöörimme saa paljon tukevamman otteen, eli huomattavati hulvattomampaa toimintaa on tarjolla, kun allekirjoittaneen oma lapsuuden Barks-suosikki Vaarallinen keksintö (1961) saa jatkonsa muodossa Kutistuva kitupiikki (1995).

© Disney

Jos jatko-osasta jää jotain kaipaamaan, niin muurahaisia. Barksin tarinan muurahaiset ovat siinä määrin metkoja, että Rosan laajempi vihulaiskaarti jää niihin verrattuna valjuksi. Joskus enemmän ei vain ole enemmän, vaan vähemmän, mikroskooppisesta koosta huolimatta. Pisteet kuitenkin parista aidosti pelottavasta kohtauksesta. Akun kauhunhetket kolikoiden keskellä aiheuttavat kylmiä väreitä paljon tehokkaammin kuin geneeriset ökkömörmöt.

© Disney

Klassikko-osastolta tarjoillaan tässä opuksessa myös joulutarina Aku Ankka pelastaa tyhjälän joulun (1952), joka löytyy myös tuoreesta Barksin joulutarinoiden kokoelmasta, jonka esittelyn löydät täältä. Vaikka Rosan itsenäisehkö jatko-osa Ensimmäinen keksintö on tehty Barksin tarinan 50-vuotisjuhlan kunniaksi 2002, niin se keskittyy jouluhengen hehkuttelun sijaan mammonan pelastamiseen. Rosa tunkee mielellään monta pyytä samaan pipoon, joten tarina juhlistaa samalla Pelle Pelottoman viisikymppisiä ja kertoo siinä samalla Pikku apulaisen syntytarinan. Tätäkin tarinakaksikkoa  vaikuttavampaa klassikkotykittelyä löytyy kokoelman lopusta, kun Barksin Takaisin Klondikeen (1953) saa jatkonsa Lumikenttien kimalluksen muodossa. (1988). Näistä Rosan kasarihitti sai vastikään uusintansa Don Rosa -kirjaston ensimmäisessä niteessä, jonka esittely löytyy täältä.


Kielletyn laakson tarinat ja muita klassikoita tarjoaa siis mainion tavan tutustua näiden kahden hyvinkin erilaisen sarjakuvantekijän ominaisuuksiin tarinankertojina ja maailmojen rakentelijoina. Suosittelemmekin tätä teossarjaa kaikille sarjakuvaan intohimoisesti suhtautuville tahoille, vaikka Ankkalinna ei olisikaan entuudestaan se kaikista kotoisin paikka. Löydät tämän klassikkokattauksen nyt kirja- ja sarjakuvakaupoista kautta maan. Linkki verkkokauppaamme löytyy heti tuosta alapuolelta.