Viime vuonna Frankfurtissa – sarjakuvatyöläinen kertoo

15.03.2021 Tri Tuomio

Sarjakuvavuosi käynnistyy pian täydellä teholla. Tampere Kuplii on yleensä korkannut sarjakuvaväen kevään ja näkynyt ilahduttavana sarjakuvien tulvana. Tampere ei kuitenkaan ymmärrettävistä syistä kupli vuoden 2021 maaliskuussa ja pahalta näyttää toukokuullekin siirretyn kuplimisen suhteen. Onneksi sarjakuvajulkaisujen virtaa ei pysäytä mikään. Tämän kevään uutuuksista Viime vuonna Frankfurtissa tarjoaa viiltävän katsauksen sarjakuvakustantamisen kulissien taakse. Kirjamessuilla on albumissa iso rooli, joten toivottavasti albumi lääkitsee myös tapahtumien puutteesta kärvisteleviä. Koska Tri Tuomio tai kukaan muukaan ei pääse nyt haastattelemaan sarjakuvia toimittavaa sarjakuvantekijä Jouko Ruokosenmäkeä tämän painotuoreen albumin johdosta Tampere-talon lavalle, niin klaaraamme homman täällä blogissamme. Seuraavaksi siis kymmenen kysymystä Viime vuonna Frankfurtissa -albumin työstämisestä.

Tri Tuomio: Kauanko tämän idean hautominen valmiiksi tuotteeksi on kestänyt? Eli onnistuuko prosessin avaaminen idean poikasesta toteuttamisen tasolle?

Jouko Ruokosenmäki: Aika kauan! Ajatus sarjakuvasta syntyi varmaan liki 10 vuotta sitten, varsinainen tekeminen alkoi 2014 ja valmista tuli 2020, eli albumin tekeminen kesti nolon pitkään, kuusi vuotta. Puolustuksenomaisesti voin sanoa, että olen tehnyt sinä aikana kaikkea muutakin – täyspäiväisesti sain keskittyä piirtämiseen vain pari kuukautta, yhden Malmössa ja toisen Toscanassa.  

TT: Omaelämäkerrallisuudessa on aina haasteensa, eli lähditkö tekemään tätä teosta kenties ihan vain itsellesi vai onko mahdollinen kohdeyleisö kummitellut mukana alusta asti?

JR: Sinänsä hassua, että en ole mitenkään erityisesti elämäkertojen ystävä. Lähtöajatus oli tallentaa sarjakuvan muotoon alan tietyn aikakauden hetkiä ja tunnelmia, ja toki ajattelin, että etupäässä aihe kiinnostaa sarjakuvan ystäviä sekä tekijöitä… mutta toivon, että tarinassa on pureksittavaa monenlaisille lukijoille.

TT: Vaihdat välillä realismin pottunokkailuun. Määräsikö tyylilajin valinnan kysymys fiilis vai viileä harkinta?

JR: Pottunokkakohtausten tyyli oli alun perin aika lailla selviö, se tuntui istuvan niihin paremmin kuin muuten käyttämäni semi-realistinen piirros. 

TT: Albumin aikajana ei ole lineaarinen. Tuliko rakenne luonnostaan vai onko vuosien luonteva sijoittelu vaatinut paljonkin verta ja hikeä?

JR: Kohtausten järjestys määräytyi oikeastaan teemojen mukaan. Verta ja hikeä ei sinänsä vuodatettu, mutta kyllä episodien sijoittelu seuraa ihan vissiä logiikkaa. 

TT: Suosikki- ja inhokkivuodet piirtämisen ja kirjoittamisen kannalta?

JR: Aika hyvä kysymys! Kumma kyllä kaikkia vuosia oli ihan yhtä mukava pistää paperille. Hauskinta oli tietenkin piirtää pottunokkia, mutta kyllä jokaisessa kaudessa oli omat haasteensa ja huvinsa.

TT: Albumin huumori on sysimustaa, mutta huumoria kuitenkin tapahtuu. Harkitsitko missään vaiheessa hauskuuden minimoimista, eli albumin ruuvaamista nykyistäkin vakavampaan suuntaan?

JR: Itse asiassa albumin piti alun perin olla huomattavasti ahdistavampi ja monotonisempi, mutta toisin kävi, huumori hiipi väkisin mukaan, vaikka tiputinkin tarinasta pois joitakin kepposteluja. Sarjakuvamaailma on selkeästi liian lystikäs paikka täysin ryppyotsaiseen käsittelyyn.

TT: Osa albumin dialogista on englanniksi. Onko kääntämättä jättämiselle jokin erityinen syy?

JR: Kohtaukset, joissa oikeasti puhuttiin englantia, ovat albumissakin englanniksi autenttisuuden tähden – uskoisin, että suomalaiset lukijat pysyvät kyllä kärryillä. 

TT: Fanipalvelukysymys. Sarjistoimittamisessa parasta on omien suosikkien jakaminen mahdollisimman suuren yleisön kanssa. Haluaisitko nostaa omasta sarjakuvatoimittajan historiastasi erityistä iloa ja ylpeyttä aiheuttaneita tuotteita? Tai karvaita pettymyksiä?

JR: Kaikki lapset ovat rakkaita, mutta ehkä eniten ylpeyttä ja tyytyväisyyttä koen Alan Mooren teosten parissa työskentelystä – sekä Steve Englehartin & Marshall Rogersin Batman-tarinoiden suomeksi saattamisesta. Kesken jääneet sarjat tai teoksiin jääneet virheet harmittavat ilman muuta – samoin se, ettei Doug Allenin Steven löytänyt Suomessa tietään miljooniin koteihin. 

TT: Ilmeisesti työ ei ole (vieläkään) tappanut rakkautta lajiin?

JR: Ei, sarjakuva on edelleen parhaus!

TT: Odotatko palautetta kollegoilta innosta pinkeänä vai kauhusta jäykkänä?

JR: Jonkun verran olen jo saanut kommentteja kollegoilta, jotka kirjassa esiintyvät – kukaan ei ole loukkaantunut hirveästi, joten sen perusteella suhtaudun mahdolliseen palautteeseen varovaisen optimistisesti.

Bonuskysymys: Suosikkikaupunkisi kirjamessuvierailla?

JR: Kööpenhaminan sarjakuvafestarit ovat aina olleet mahtavia tapahtumia, siellä voi tavata kansainvälisiä vieraita mukavan kotoisissa ympyröissä. Hauskoja reissuja on ollut muihinkin paikkoihin, mutta jos pitäisi valita yhdet festarit yli muiden, Köpis se varmaan olisi.


Päätämme haastattelun näihin matkatunnelmiin ja toivomme vielä joskus pääsevämme sarjakuvafestaamaan. Kiitos Joukolle tästä virtuaalisesta turinatuokiosta. Viime vuonna Frankfurtissa löytyy kirja- ja sarjiskaupoista 17. maaliskuuta ja verkkokaupastamme sen voi tilailla vaikka heti. Linkki sinne löytyy tuosta alapuolelta. Albumin esittely on tulossa tänne blogiin pian, joten pysykää kanavalla!