Jos haluat sarjakuvahyllyysi vain yhden Aku Ankan historian hienosti paketoivan teoksen, niin tämä on se teos. Ankkalinna 1: Aku Ankka – Untuvikosta hurjapääksi avaa uuden kovakantisten historiikkien sarjan. Disneyn hahmokaartiin perehtyminen käynnistetään tietenkin Aku Ankalla, jonka sarjakuvitettuja edesottamuksia seurataan tämän opuksen sivuilla vuodesta 1934 vuoteen 2024. Asiantuntijat ja tekijät pääsevät ääneen ja Aku todellakin tulee tutuksi.
Aku kuoriutui animaatiohahmona, mutta sai pian sen jälkeen ensimmäisen sarjakuvasovituksensa, joka itseoikeutetusti avaa tämän opuksen. Ted Osborne kirjoitti ja Al Taliaferro kuvitti Viisas Kana Kanasen (1934), joka näki päivänvalon suomeksi ensimmäisen kerran 1996 Juice Leskisen suomentamana. Kuten havaita saattaa, niin Akun ensimmäiset metrit tallustelee nyky-Akuun verrattuna monella tapaa primitiivisempi ilmestys.
Vaappuvan alun jälkeen Aku löysi lopullisen hahmonsa verrattain vauhdikkaasti. Jo Taliaferron vuoden 1939 Aku on nykylukijalle tuttu pyrstöniekka, mutta lopulliset niitit iskettiin Carl Barksin siirryttyä animaatioista sarjakuvan pariin – herran ensimmäinen kokonaan oma pitkä Aku-sarjakuva Ryytimaa (1943) esitteli meille lähes definitiivisen Akun. Barksin sarjakuvakerronta haki siinä vielä lopullista muotoaan, sillä animaatiovaikutteet löivät yhä voimalla lävitse.
Silmäkarkkia ja kepposia à la Barks
Tämän teoksen asiantuntijoiden mielestä Barksin kulta-kausi kesti 40-luvun lopusta 50-luvun puoleen väliin. Mitäpä tätä kiistämään. Allekirjoittanutta melkein harmittaa käyttää kuvitusnäytteissä useampaakin Barksin taidonnäytettä muiden ansiokkaiden tekijöiden kustannuksella, mutta koska halloweenia juhlitaan nykyisin suomessakin, niin on ihan pakko hehkuttaa Karkkeja ja kepposia (1952), sillä Barks osaa noidat, ökkömönkiäiset ja pähkähulluuden puolelle kallistuvan toimintaviihteen.
Vaikka Barks taikoi temppusäkistään fantastisiakin tilanteita, niin Akun hahmon suosion salaisuus on kuitenkin ikuinen jokamiesluokassa operoiminen. Aku kykenee sankaritekoihin, mutta usein enemmän vahingossa kuin tahallaan. Hommien mentyä pieleen Aku tanssahtelee ojasta allikon kautta seuraavaan seikkailuun. Uskolliset taustajoukot tarjoavat taustatukea. Tony Stroblin kuvittama Kiukkupussi (1965) esittelee meille Iineksen, joka huolehtii Akusta muutenkin kuin kolauttamalla käsilaukulla kupoliin.
Koska teoksen itsensä sivuilla ei haeta Akulle hengenheimolaisia, niin allekirjoittanut kokee tarpeelliseksi alleviivata Matt Groeningin tärkeimpien luomusten Aku-vaikutteita. Ikisählärit Homer Simpson (Simpsonit) ja Philip J. Fry (Futurama) ovat sankarihahmoina kroonisesti viallisia – itsekkyys, ylisuuret luulot omasta osaamisesta ja kyky aiheuttaa ongelmia tekevät näistä hahmoista kuitenkin rakastettavia. Ja molemmat ovat kuitenkin aina hyvien puolella, viimeistään virheistä oppimisen jälkeen. Molemmille on myös rakennettu oma maailma, jossa heillä on aina paikkansa: Homerilla Springfield ja Frylla tulevaisuus. Akulla on tietenkin Ankkalinna, jonka hyötykäyttäjistä osaavin on kenties Don Rosa, jolta näiden kansien välissä tarjoillaan juhlasarja Olla kuin ei olisikaan (1994), joka esittelee meille Ankkalinnan ilman Akua.
Tätä esittelyä voi helposti kritisoida siitä, että kuvitusnäytteet napataan tutuimmilta tekijöiltä, mutta teos itse tarjoilee jo mainittujen ankkamaarien lisäksi sarjoja Floyd Gottfredsonilta, Giorgio Cavazzanolta, Vicarilta, Paco Rodriguezilta (jota myös haastatellaan) ja Cèsar Feriolilta. Akun globaalia tekijä- ja kustantamokaartia esitellään pieteetillä. Tämän niteen kahlattuaan pääsee hyvin kartalle Akun historiasta ja seikkailujen taustavoimista.
Ankkalinna 1: Aku Ankka – Untuvikosta hurjapääksi löytyy nyt sarjakuvakaupoista kautta maan. Hulvattoman halloween-rymistelyn myötä tämä kokoelma on hyvinkin ajankohtainen. Ja koska joulukarkit löytyvät jo kauppojen hyllyiltä, niiin tätä jyhkeää ja näyttävää kovakantista kirjaa uskaltaa jo joululahjavinkatakin. Ja jos pakettiin haluaa kääräistä suomalaista ankkataituruutta, niin Kari Korhosen Roope Ankan päiväkirjat 2 on myös painotuore tapaus! Don Rosa -kirjasto 10 pelmahti sekin äskettäin syksyn harmautta piristämään.
