Asterix Belgiassa – hauskuutta suruhunnussa

Ainakin allekirjoittaneesta on aina ollut mukava äimistellä Asterixien ikuista ajankohtaisuutta. Tietyt viittaukset julkaisuajankohdan julkkiksiin ja tapahtumiin toki piiloutuvat nykylukijoilta, mutta suuret teemat ja aiheet ovat kestäneet aikaa esimerkillisesti. Asterixin uusi tekijätiimi onnistui jopa olemaan ennakoivasti ajankohtainen, sillä vuoden 2017 albumissa Kilpa-ajo halki Italian roomalaisten valjakkoa ohjastaa eräskin Coronavirus. Tämän perjantaihehkuttelun aiheeksi valikoituu kuitenkin Asterix Belgiassa. Tämä albumi osui tämän ikävän kevään kovakantiseksi Asterix-uusinnaksi, ja vielä ikävämmän tästä keväästä teki piirtäjämestari Albert Uderzon poismeno 24. maaliskuuta. Käsikirjoittajalegenda René Goscinny menehtyi kesken tämän seikkailun työstämisen marraskuussa 1977. Jos albumin viimeisen kolmanneksen sade ja harmaa taivas ovat kummastuttaneet, niin ne ovat Uderzon yksin työstämä osuus albumista. Nyt molemmat mestarit ovat jättäneet meidät ja maailma on sen myötä hieman harmaampi paikka.

Vaikka Asterix Belgiassa tulee aina luettua tietyn suruhunnun lävitse, nin se ei vähemmän albumin yleistä hulvattomuutta. Goscinny ja Uderzo lyövät jälleen ässiä hihoistaan tahdilla, joka on mahdoton useimmille sarjakuvantekijöille. Osa ässistä tosin on vanhoja tuttuja, mutta niiden toimivuuden taustalla onkin tuttuus ja vanhan vitsin luova venyttäminen uusiin hulvattomuuden sfääreihin.

Asterix Belgiassa on lähtökohtaisesti hyvinkin suoraviivainen. Vanhaa tuttua pientä gallialaista kylää piirittämään ilmestyy roomalaisia, joille gallien kovat otteet ovat kuin lomailua. Belgit kun ovat paljon pahempia vastustajia.

Tämä on Aladobixille liikaa, joten hän päättää lähteä belgien maille asiaa selvittämään. Mukaansa hän saa tietenkin Asterixin ja Obelixin. Pian ollaankin ratkomassa roomalaisten kolhimisen kuninkuutta, jonka tuomariksi tarvitaan itse Caesar.

Huumorin lähteet ovat tässä albumissa ikuisia. Varsinkin Obelixilla on jälleen ainainen nälkä, mutta belgit eivät tässä ominaisuudessa jää paljoakaan jälkeen. Ruokaa valmistetaan ja siitä kohkataan jatkuvasti, eikä laisinkaan turhaan – nyt koronaviruksen kolhiessa koko maailmaa ruoka ja herkkujen hankkiminen ovat yksi suosituimmista puheenaiheista. (Noutakaahan ihmiset ne herkkunne vielä auki olevista lähileipomoista ja pikkuravintoloista! Tai tilatkaa, jos mahdollista!)

Myös ihmiskunnan ainainen taipumus nahisteluun ja kilvoitteluun ovat tämän albumin huumorigeneraattorin polttoainetta. Belgien ikuisiin kielikiistoihinkin viitataan ja kaikille kaksikielisille maille moinen rähinöinti on hyvinkin tuttua. Liian lähellä olevat rikkaudet on niin helppo jättää huomaamatta, kun tarjolla on houkutteleva mahdollisuus nurkkakuntalaisuuden harrastamiseen.

Naapurikylien, -heimojen ja -maiden keskeinen kilvoittelu takaa myös sen, että tässäkin albumissa huudetaan. Paljon. Goscinny ja Uderzo ovat huutamiskomiikan mestareita, joten yleisessä älämölössä riittää osallistujia ja sen toteutuksessa osaamista.

Vierailevia tähtiä on tarjolla muun muassa Tintin sivuilta tuttujen hahmojen muodossa. Jos Julius Caesariin liittyvät maailmankirjallisuuden klassikot ovat tuttuja, niin muutama tämän albumin myhäilyttävä kohta myhäilyttää vieläkin enemmän. Kevyttä huumoria maustetaan raskaalla huumorilla, mutta molemmat ovat täydellisessä tasapainossa. Kyllä se Goscinny vaan osasi. Ja niin osasi Uderzokin, sillä harva osaa muksimisen ja mätkimisen näin hyvin. Tämänkin albumin tappelut ovat sarjakuvitetun liikkeen juhlaa.

Asterix Belgiassa siis naurattaa ja viihdyttää, vaikka kuinka itkettäisi. Nämä blogijutut on jo hetken tapana avata kirjoittamishetkellä vallitsevan säätilan ihmettelyllä, mutta tällä kertaa päätämme siihen. Aurinko paistoi oikein kauniisti kirjoitusprosessin alkaessa, mutta nyt viimeistä kappaletta kirjoittaessa sataa lempeästi lunta. Pääpaino on harmaan sävyillä, mutta sinistä taivastakin näkyy ja Aurinko tekee olemassaolonsa tiettäväksi. Ulkona näyttää siis surullisen toiveikkaalta. Talvi jättää jäähyväisiä ja kevään kirkkaus lupaa parempia ja lempeämpiä aikoja. Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä hehkutus. Toivottavasti viihdyitte ja palaatte seuraamme ensi perjantaina!