Heinäkuun helmijulkaisuihin sarjakuvarintamalla kuuluu ilman muuta Carl Barksin Aku Ankka 16, joka sopii lomatunnelmiin kuin oranssi nokkaan. Tämän seikkailusikermän ykköstarinassa Aku ja ankanpojat nimittäin päätyvät etelänlomalle. Tosin hyvin pitkälti tahtomattaan, vahingossa ja väkisin. Miten Vulkanovian reissu sujuu? Se selviää albumin lukemalla, mutta tarjoilemme siitä nyt hieman esimakua!
Siesta tulivuorien varjossa
Kuten täällä blogissamme olemme jo muutaman kerran ehtineet toteamaan, niin tämä julkaisuformaatti hellii Carl Barksin ankkatarinoita. Albumina annoskoko on juuri sopiva ja alkuperäiset ääniefektitkin ovat entisellään. Timo Ronkaisen ladonnassaan käyttämä itse askarreltu fontti kruunaa tunnelman. Koska tarinat tarjoillaan ilmestymisjärjestyksessä, niin tämän julkaisusarjan sivuille saadaan vaihtelua tarinoiden pituuksien suhteen. Nyt vuorossa on yksi todella pitkä seikkailu, yksi normipitkä ja neljä yhden sivun huumoripläjäystä.
Jyhkein tarina avaa albumin ja se on Aku Ankka ja Vulkanovian asukkaat (Volcano Valley, huhtikuu 1947). Aku ostaa vahingossa pommikoneen pennosilla ja myy sen käytännössä ensimmäiselle vastaantulijalle. Tappiolla. Tämä älytön avaus naurattaa toisella lukukerralla vielä enemmän kuin ensimmäisellä, eivätkä älyttömyyden tämän tarinan puitteissa lopu heti kesken. Luvassa on mainioita minitulivuoria, runsaita siestahetkiä ja paljon paukkumaissia. Päästäkseen kotiin Vulkanoviasta Aku joutuu suorittamaan sankariteon. Helpommin sanottu kuin tehty.
Paljon melua puutarhassa
Kukkia ja mehiläisiä (Donald’s Posy Patch, marraskuu 1947) käynnistellään Akun ahneudella ja suurilla luuloilla, jotka törmäävät Tupun, Hupun ja Lupun intresseihin. Näistä hyviksi havaituista aineksista Barks osaa vääntää toimivan tarinan siestallakin, joten hykertelyn voi huoletta aloittaa tämän seikkailun ensimmäisellä sivulla.
Huumoriruuvia kiristellään jälleen kerran Akun hyvinvoinnin kustannuksella. Akun Ankan toimitukselle pisteet säkenöivästä suomennoksesta – suunsoitolla ja nokankoputtelulla on tarinassa iso rooli. Akun uhkailut, anelut ja poikien vastapallot takaavat lukijan viihtymisen.
Molemmat pitkät tarinat kestävät useammankin lukukerran. Lyhärit toimivat sitten kevennyksinä ja ohjaavat pohtimaan Barksin sarjakuvallisen kerronnan rytmitystä ja kikka-arsenaalia. Mahdollisten hutien ihmettelykin on opettavaista ja auttaa arvostamaan täysosumia.
Edeltävään nokkelaniiloiluun on hyvä päättää tämä sarjakuvahehkus. Carl Barksin Aku Ankka 16 löytyy Lehtipisteistä ja sarjakuvakaupoista 16. heinäkuuta. Suosittelemme sitä lomalukemistoksi kaikille, joilla on tarvittavat kyvykkyydet sarjakuvitetusta huumorista nauttimiseen! Sarjan aikaisempien osien hehkutukset löytyvät täältä blogistamme!
