Kaikkien aikojen rakastetuimman Aku Ankka- taiteilijan sarjat säilyttävät tenhonsa ja tehonsa vuosikymmenestä toiseen. Tästä on jälleen tuore todiste tarjolla, sillä Carl Barksin Aku Ankka 14 pelmahti juuri Lehtipisteisiin ja sarjakuvakauppoihin. Enemmän tai vähemmän tuttujen klassikkojen lisäksi tämä albumi tarjoilee myös hieman harvinaisemman makupalan Aku Ankan atomipommin muodossa!
Pakollista luettavaa kissafaneille ja kalkkunoiden ystäville.
Tämän albumin sivuilla on jo kannesta alkaen havaittavissa pientä teemanpoikasta, eli Aku ja pojat joutuvat kamppailemaan enemmän ja vähemmän villien luontokappaleiden kanssa tarinasta toiseen. Kalkkunapäivällinen (Turkey Trouble, joulukuu 1946) avaa pelin kahden kalkkunan taktiikalla. Pojat voittavat arpajaisissa kalkkunan. Jalo lintu on tarkoitettu ruokapöytään, mutta tekee poikiin vaikutuksen muulla kuin hyvällä maullaan. Aku voittaa oman kalkkunansa ampumakojulta, mutta jälleen kerran viaton luontokappale säästyy lautaselle joutumiselta. Carl Barks oli selkeästi aikaansa edellä eläinsuojeluasioissa.
Tosi kissanystävä (The Cantakerous Cat, tammikuu 1947) esittelee meille yllättävän pitkäpinnaisen Akun. Kovaääninen kissa raastaa Tupun, Hupun ja Lupun hermoja, mutta Aku antaa armon käydä oikeudesta kerta toisensa jälkeen, kunnes kissan armottoman kissamainen käytös lopulta räjäyttää Akun kärsivällisyyden ja lukijan nauruhermot. Kissojen kanssa viihtyvillä vertaistukea tarjolla siis. Tarina on malliesimerkki siitä, kuinka taitavasti Barks venyttää ja vanuttaa hahmojaan komiikan ehdoilla. Ennalta-arvattavuus on tylsää, joten ankkojakaan ei pakoteta yhteen sapluunaan.
Jättiläishyönteiset (Going Buggy, helmikuu 1947) oli allekirjoittaneen suosikkeja reilut 40 vuotta sitten. Nyt on jännä pohtia syitä siihen, miksi juuri tämä tarina kolisi nuorisolaiselle. Ehkäpä lievillä kauhu- ja scifi-tunnelmissa oli osuutensa. Akun kasvimaata riivaavat yllättävän isokokoiset kuoriaiset. Tilannetta saapuu korjaamaan valtava varislintu. Kumpi laulaa ensin, Akun piiska vai naapurin haulikko? Se selviää albumin lukemalla.
Tieteen ihmeitä ja villin luonnon rauhaa
Tämän kokoelman ainutlaatuisimmasta osuudesta vastaa Aku Ankan atomipommi (Donald Duck’s Atom Bomb, 1947), jonka lukemista kannattaa pohjustaa albumin lopusta löytyvällä Timo Ronkaisen artikkelilla Ankan atomi, joka käy lävitse tämän muropaketin mukana tulleena minisarjakuvana ilmestyneen kylmän sodan ja atomipaniikin tunnelmia luodanneen jännärin julkaisuhistoriaa.
Tässä albumissa tarina on luettavissa niin alkuperäisen kuin mahdollista. Tätä harvinaista herkkua ja sen lähdemateriaaleja on kuitenkin ajan hammas nakertanut etenkin ulkoisen ilmeen suhteen. Huumori toki toimii edelleen. Akun pommi sanoo “Fut!”, eikä sen säteily ole pahinta mahdollista lajia. Sensuroimaton loppu on Akun kannalta onnellisin mahdollinen, karvan mitalla.
Historialliselta arvoltaan painavimman tarinan jälkeen tarjoilemme vielä loppukevennyksen. Kinosten kautta kinoon (The Peaceful Hills, 1947) on kaksisivuinen toimintapläjäys, joka vie Akun villin ja majesteettisen luonnon rauhaan. Loistava lopetus tälle kokoelmalle, kerta kaikkiaan.
Carl Barksin Aku Ankka 14 löytyy juuri nyt Lehtipisteistä ja sarjakuvakaupoista kautta maan. Aikaisemmat osat löydät verkkokaupastamme ja niiden esittelyt täältä blogistamme. Voit siis esittelyjemme avulla jäljittää suosikkiseikkailusi. Suosittelemme toki koko sarjan hankkimista, sillä tämä julkaisuformaatti on niin lähellä ideaalia Carl Barksin sarjoille kuin mahdollista!
