Tuhti kotimainen supersankarialbumi Kersantti Napalm: Barracuda ilmestyi kesäksi ilahduttamaan suomalaisia lukijoita. Ehdimme jo haastatella sarjan kirjoittajaa Vesa Vitikaista, ja nyt on aika udella piirtäjämaestro Markus Tuppuraisen taustoja ja mietteitä. (Ja jos Vesan haastattelu jäi lukematta, se löytyy täältä).
Hei Markus! Piirrät Suomen pitkäikäisintä (ja yhtä harvoista) supersankarisarjakuvista. Oletko aina ollut kiinnostunut supersankarisarjakuvista?
Koska omassa lapsuudessani luppoajan kuluttamisen muodot olivat paljon rajallisemmat kuin nykyään, sarjakuvat olivat luonteva tapa viihtyä. Omaa harrastuneisuutta rajoitti kuitenkin käytettävissä oleva budjetti, siksi asiassa piti hyödyntää sukulaisten ja kavereiden kokoelmia. Mummolassa oli Aku Ankat, serkuilta löytyi kaikki Tintit, Asterixit ja Lucky Luket, naapurin pojalla oli isot pinot varhaista suomeksi julkaistua Mustanaamiota, Teräsmiestä ja Hämähäkkimiestä. Tällaisessa ympäristössä oppi kaikkiruokaiseksi sarjakuvan kuluttajaksi, jossa supersankarit olivat terve osa ruokaympyrää.
Supersankarit nostivat isommin päätään teini-iässä, kun aloin vakavammin piirtämään sarjakuvia. Omaa kynänjälkeä etsiessä ehkä silloinkin kiinnitin enemmän huomiota piirtäjien kuin kirjoittajien jälkeen.
Missä vaiheessa ajattelit, että haluat itsekin piirtää sarjiksia?
Varhaisimmat tallessa olevat omat sarjakuvat on tehty ehkä 6-8 vuoden iässä lyijykynällä ruutuvihkoon piirrettynä. Usean eri hahmon tarinoita keksittiin sitä mukaa ruutu kerrallaan ja “oikeista” sarjakuvista opitut parhaat kliseet muistetiin hyödyntää tarkasti.
Vakavampi harrastuneisuus alkoi kymmenen vuoden iässä, käytännössä tämä tarkoitti sitä, että sarjakuvat luonnosteltiin lyijykynällä ja piirrettiin uudestaan päälle tussilla. Näihin aikoihin aloin myös huomata jotain yhteyttä sivuun käytetyn ajan määrän ja lopputuloksen laadun välillä, kiireessä tai väsyneenä kannatti jättää sivun tussaus väliin.
Muutamaa vuotta myöhemmin osallistuin paikallisen sarjakuvakerhon toimintaan, jossa tutustuin Vitikaiseen ja sain olla ottamassa osaa Kersantti Napalmin ensiaskeleihin!
Ketkä ovat suurimmat esikuvasi?
On aina ollut piirtäjiä, joiden jälki on mielessäni noussut muiden ylitse, ja jotka ovat siksi päässeet suurimpien inspiroijieni joukkoon. Tällaisia johtotähtiä ovat olleet mm. Carl Barks ja Vicar, Hergé, Franquin ja Bill Watterson. Sankaripuolella pinnalle nousevat mm. Travis Charest, Mike Mignola, Frank Cho ja Adam Hughes. Kaikilla heillä on erittäin säntillinen mutta samalla eloisa ja vivahteikas jälki.
Eräs lukija kommentoi Kersantti Napalm: Barracudan jälkeä, verraten sitä Mike Allredin töihin, ja todellakin Madmanin luojan semi-minimalistinen kynänjälki on myös ollut tarkassa syynissä.
Millä tavoin työskentelet – piirrätkö perinteisillä kynillä vai vallan tietokoneella?
Koska harrastus alkoi ennen kuin tietokoneella piirtäminen oli “juttu”, minulla on pitkä tausta lyijykynän, tussien ja paperin kanssa taiteilemisesta. Kotiin hommatun Wacom Cintiqin myötä viimeiset 10 vuotta piirtäminen on enenevässä määrin siirtynyt tietokoneelle. Jäin kaipaamaan kynän ja paperin välistä luontevaa kitkaa, mutta kyllä Undo-nappi päihittää korjauslakan tai virheen päälle liimatut paperilaput mennen tullen.
Digitaalisena piirtäessä olen osin harmikseni huomannut, että luonnostelu jää usein paljon viitteellisemmäksi kun tietää, että tussausvirheitä voi korjata ja säätää loputtomasti. Samasta syystä siistit, pitkälle viedyt lyijykynäluonnokset ovat jääneet vähiin.
Käytätkö malleja hahmotellessasi Napalmin sankareita ja konnia? Päähenkilön leuka tuo mieleen erään itävaltalaisen näyttelijän…
Kersantti Napalm: Barracudaa piirtäessä etsin referenssejä hahmojen asennoille ja tosielämän lokaatioille. Usein toistuville hahmoille hain myös tosimaailman vastineen varmistaakseni refenssien saatavuuden mahdollisimman monesta eri kuvakulmasta.
Napalmin ulkonäkö mahtileukoineen perustuu yhä Jarkko Hyppösen 90-luvulla piirtämään kuvaan ja sarjakuviin, joissa Napalmilla oli rennon reilusti liioitellut mittasuhteet ja valtavien olkapäiden välissä kumara, suurileukainen pää. Kun varhaista Napalm-lehden kantta tehdessä yritin etsiä parasta tosielämän vastinetta Napalmille, totesimme yksimielisesti, että Arnold näyttäisi Napalmin rinnalla pikkupojalta. Jos sankarista koskaan tehdään Hollywood-elokuvaa, hahmon näyttelijä tuskin selviäisi projektista ilman hyvänkokoista leukaproteesia.
Kuten käsikirjoittaja Vesa Vitikainen paljasti, Kersantti Napalmin tarinoissa on aimo annos ironiaa. Houkuttaako sinua koskaan piirtää sitä karrikoiden?
Napalmin piirtäjäkaarti ja samalla tyylien kirjo on jo varsin mittava. Osa seikkailuista on kirjoitettu vahvasti kieli poskessa, ja näihin tarinoihin sopii hyvin huumorisarjamainen kuvituskin. Barracudan käsikirjoitus oli Napalmille perinteisen ironian ohessa monilta teemoiltaan kuitenkin myös silkkaa draamaa, siksi pyrin toteuttamaan sen itselleni ominaisella suht’ vakavalla tyylillä. Tyylivalinta on lopulta varmasti kyse piirtäjän omista henkilökohtaisista preferensseissä.
Mikä piirtäjän hommassa on parasta, mikä kamalinta?
Parasta on varmaankin valmiiksi saatu sarja jonka voi lopulta saada muiden nähtäväksi. Hyviä puolia on myös tekemisen luovuus ja jatkuva itsensä kehittäminen. Kyllä, 48-vuotiaanakin voi vielä pyrkiä tulemaan paremmaksi piirtäjäksi!
Kamalinta olisikin todennäköisesti olla saamatta isotöistä projektia valmiiksi.
Vapaa-ajalla toteutettavan usean kymmenen sivun piirtämisprojekti on parhaimmillaankin työläs ja puuduttava, siksi yritän itse pitää tyylin paitsi silmäämiellyttävänä, niin samalla myös mahdollisimman “vähätöisenä”. Lyhyemmissä sarjoissa pystyy ehkä revittelemään enemmän, mitä tyyliin ja työmäärään tulee.
Pyrin aina tekemään asioita hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Seuraavassa sarjassa todennäköisesti yritän taas tietoisesti vaihtaa tyyliä ja työtapaa pitääkseni tekemisen itselleni tuoreena.
Miten neuvoisit lukijoita, jotka haaveilevat sarjakuvapiirtäjän urasta?
Tärkein neuvo on “jatka sitä”. Muistan joskus kuulleeni, että tullakseen hyväksi jossakin taidossa, sen harjoitteluun pitää käyttää kymmenentuhatta tuntia. Oli niin tai näin, vain jatkuvalla tekemisellä voi oppia paremmaksi. On myös hyvä hakeutua samaan harrastukseen taipuvaisten ihmisten pariin, sieltä saa paitsi tukea ja kannustusta, myös potentiaalisia yhteistyökumppaneita!
Kersantti Napalm: Barracuda on 64-sivuinen, mustavalkoinen sarjakuva-albumi, ja se on myynnissä NYT kaikissa hyvin varustetuissa kirja- ja sarjakuvakaupoissa sekä Story House Egmontin verkkokaupassa!
