Kotimainen supersankarisarjakuva Kersantti Napalm: Barracuda on nyt ilmestynyt! Muhkeassa albumissa Patriot American Forcen agentti Kersantti Napalm ottaa yhteen Barracuda-nimisen superterroristin kanssa ja yrittää selvittää salaperäisen roiston henkilöllisyyttä.
Aivan totta — Suomessakin tehdään laadukasta supersankarisarjakuvaa. Itse asiassa Napalmin hahmo juhlistaa uuden albumin myötä jo 30 vuotista taivalta sarjakuvien sivuilla! Niinpä tuntuikin asialliselta haastatella Napalmin luojaa ja käsikirjoittajaa, Vesa Vitikaista.
Kotimaisella supersankarisarjakuvalla ei ole kovin mittavaa perinnettä. Miten te innostuitte tekemään sellaista?
Silloin kun aloittelimme Tuppuraisen Maken ja parin muun innokkaan kaverin kanssa, olimme lukioikäisiä, ja suomalaisia supersankareita ei ollut muita kuin Kapteeni Hyperventilaattorimies Tähtivaeltajassa ja Peräsmies Pahkasiassa. Molemmat olivat supersankariparodioita, toinen tehty enemmän vakavan oloisesti ja toinen selvästi huumorina. Marvelia ja DC-sarjakuvaa puolestaan ilmestyi nykyaikaan verrattuna paljon. Suomalainen sarjakuva oli nosteessa, mutta suuntautui selkeästi huumoriin ja omaelämänkerralliseen tarinointiin. Seikkailusarjakuvaa teki pääasiassa Petri Hiltunen. Yleinen mielipide piti sarjakuvia vielä lapsellisena puuhasteluna, ja sarjakuvantekijät joko hyväksyivät sen tekemällä huumorisarjakuvaa, tai koittivat kohottautua taidesarjakuvalla jonkinlaisen arvostuksen piiriin. Itse suunnittelin jo pienenä supersankariseikkailuja, mutta en yksin saanut mitään toteutettua. Kirjoitin lukiossa massiivista agenttitarinaa, jossa päähenkilöinä olisi suomalaisia agentteja, jotka kohtaavat supervaltojen superagentteja. Yksi niistä olisi entinen supersankari Kersantti Napalm. Tarina oli lopulta liian pitkä itselleni piirrettäväksi, enkä löytänyt ketään piirtämään käsikirjoitustani. Keksin tehdä lyhyemmän tarinan, jossa yksi sivuhahmo pääsisi omaan tarinaansa. Lyhyempää tarinaa olisi helpompi tarjota tehtäväksi paremmin piirtäville kavereille. Kyseessä oli juuri Napalmin oma seikkailu, ja jotenkin siihen lipsahti vielä parodisia elementtejä aika paljon. Ensimmäinen piirtäjäni oli Samuli Lahtinen, jonka kanssa teimme myöhemmin myös sotasarjakuvaa.
Seuraavan tarinan kirjoitin suoraan Tuppuraisen Makelle, joka halusi piirtää ninjataistelua. Mielsimme itse, että teimme parodian parodiaa, niin että tarina oli tavallaan vakavan oloinen, mutta laadittu kieli poskessa. Näin syntyi tarina nimeltä Kersantti Napalm tuhoaa ninjaleirin, jossa kersantti Napalm tuhoaa ninjaleirin. Olen joskus tunnustanut, että Frank Millerin Daredevil ja Chuck Norrisin toimintaelokuvat ovat tehneet minuun vaikutuksen. Harrastan vieläkin kamppailulajeja. Piirtäjäksi minusta ei kuitenkaan ollut, kun huomasin miten hyvälle toisten jälki oikein näytti. Jälki vain parani kun yksi käsikirjoitus päätyi Jarkko Hyppösen käsiin, ja hän päivitti Napalmin univormun nykyiselleen, mm. lisäsi kessunlogon rinnan lieskaan ja muutenkin jykevöitti sankaria. Kun kuvittajat kehittyivät, oli itsekin pakko yrittää kirjoittaa vetävämmin. Moni toki muistutti, että eihän Suomessa tietenkään kannata tehdä ainakaan supersankarisarjakuvaa, kun sitä kuraa tulee jenkeistä niin paljon. Mutta kun John Byrne piirsi niin hyvin, Chris Claremont kirjoitti loistavaa pitkää tarinajatkumoa, ja Batman oli loistava hahmo ihan kenen tahansa tekemänä, niin pakkohan se oli itse yrittää. Joskus Maken kanssa saunottiin mökillä, katsottiin tyyntä Puulaveden pintaa ja Make kysyi mikä ihme sai täällä mieleen kirjoittaa tarinoita jossa sankarit mättävät toisiaan New Yorkissa? Kai se oli vallitsevan todellisuuden täydellinen vastakohta, muistelen vastanneeni.
Nykyään Suomessakin on jo perinteitä supersankarialalla. Peräsmiehen uraa on jatkanut Peräsmiehen Poika. Magneettimies ja Kapteenit Kanki sekä Kuolio ovat luoneet pitkää uraa ja mainoslehti Thunderbolt jopa työllistää sarjakuvantekijöitä. Suomalaiset tekijät menestyvät ulkomaillakin, kuten nyt vaikka Rosi Kämpe. No, pakko myöntää ettei heitä vielä monta ole.
Itse huomasin jo kirjoittaessani, että tähän Napalmiin varsinaisia huumorihetkiä tarttui huomattavasti vähemmän kuin aiempiin, ja Napalm näyttäytyy selvästi enemmän salaisen turvallisuusorganisaation supervoimaisena operaattorina, enemmän kuin hauskana sankarina. Silti hassuja hetkiä siellä on mukana. Lähinnä mustaa huumoria.
Missä julkaisuissa Kersantti Napalm on esiintynyt?
Ihan ensimmäiset jutut olivat omakustannekokoelmia joita teimme sarjakuvakerhossa. Lehti oli nimeltään Lemon ja sitten Ruutuhullu. Alun perin kerhon hienona nimenä oli Mikkelin sarjakuva-akatemia, vaikka en itse kaupungissa asunutkaan, sitten pelkkä Sarjakuva-akatemia. Napalm sai myös oman erikoisjulkaisun, joka oli tietysti nimeltään Napalm palaa. Puimme romanttisia hetkiä albumissa Kersantti Napalm: rakkaustarina, ja zombien kansannousu tukahdutettiin alpparissa Matkalla kadotukseen. Välillä meillä taisi olla itselläkin raskasta, ja Burnout-niminen albumi oli pitkään viimeinen oma julkaisumme.
Tein välissä Revontulelle sotasarjakuva-albumeita, ja energiaa ei aina riittänyt moneen hommaan, mutta pidin Napalmia hengissä lyhyilä, noin 3-sivuisilla tarinoilla, joita julkaistiin Tähtivaeltaja-lehdessä vuosina 2005-2006. Sitten olikin vähän aikaa hiljaista Napal-rintamalla.
Olin kuitenkin päässyt albumimittaisen tarinan kirjoittamisen makuun, joten tein tarinan jossa sekoiltiin taistelussa natsizombeja ja Kekkosen kloonausta vastaan. Kloonijuttu oli osittain parodiaa erään tunnetun sarjakuvasankarin kloonisaagasta. Zombiosuus perustui tosiatapahtumiin, kuinkas muuten. Make auttoi kirjoituspuolella, mutta kuvitukseen tarvitin uutta verta. Loistava Katja Louhio tarttui tarinaan, ja niin valmistui Kersantti Napalm: Menneen talven lumia. Tarina julkaistiin aikanaan Elisan e-kirjana, mutta harva lukee sarjakuvia sähköisenä. Lopulta tarinaan tarttui myös Revontuli-kustannus. Alppari oli ensimmäinen suomalainen supersankari kioskilevityksessä.
Tein Katjan kanssa myös Napalmin strippisarjan, joka sijoittui Oulun kansainvälisessä sarjakuvakilpailussa 2015, ja päätyi myös Iltiksen kuukauden kotimaiseksi stripiksi.
Musta Ritari julkaisi aikanaan kokoelman Kersantti Napalm Best of 1996-2005, ja sen jälkeen olen säännöllisesti tehnyt pieniä Napalm-lehtiä kyseisen kustantamon kautta. Näitä on ollut mm. Kersantti Napalmin Joulumanteli, 25-vuotisjuhlajulkaisu, Erikoisagentin ABC ja Napalmin Puuhalehti. Pienellä apurahalla teimme myös alpparin Kersantti Napalm: Sydämen sirpaleet.
Napalm sai toisenkin kierroksen Tähtivaeltajassa vuosina 2016-2018, ja silloin näimme ensimmäisen kerran vilauksella terroristi Barracudaa.
Kunnon supersankarin tavoin Napalm on myöskin yhteisseikkaillut toisen sankarin kanssa: tohtori Pekka Mannisen Kapteeni Kuolio ja Kersantti Napalm kohtasivat Tampereella Mannisen Super-Manse -albumin sivuilla.
Lisäksi Napalmia on lipsahtanut pari kertaa toimittamaani Kevyt Metalli -scifisarjislehteen. Koitan kuitenkin vältellä moista, koska oikein hardcorescifistit eivät välitä supersankaroinnista, vaikka supersankarit voidaankin laskea scifin alagenreksi.
Tänä vuonna julkaisimme Barracudan ensimmäiset 15 sivua Free Comic Book Dayn hengessä omana ilmaislehtenään. Sitä sai ainakin Turun sarjakuvakaupasta, kuten kaikkia Napalmin teoksia.
Pitääkö lukijan olla perillä aiemmista Napalm-seikkailuista ennen kuin hän tarttuu “Barracudaan”?
Tarina on luettavissa täysin omana kokonaisuutenaan. Osa hahmoista on esiintynyt aikaisemminkin, mutta kaikki olennainen löytyy albumista. Ja onhan mukana toki nasevat henkilöesittelyt Napalmista ja muista merkkihenkilöistä. Sitä ei kyllä tullut mainittua, paljonko Napalm nostaa. Jos hahmoihin ja tarinoihin iskee kiinnostus, niin olennaisimmat tarinat ovat edelleen saatavilla hyvin varustetuissa sarjakuvakaupoissa.
Sarjaa on tehty tietty pilke silmäkulmassa — viittaatte mm. tunnettuihin sarjakuvataiteilijoihin. Paljonko Napalmissa on parodiaa, paljonko totisempaa seikkailua?
Barracudassa parodiaa on vain 2,6 prosenttiyksikköä, kun sitä aikaisemmin on ollut noin 15-45 prosenttiyksikköä. Ihan ensimmäinen Napalmihan ihan ui parodiassa, silloin lukema oli yli 80 yksikköä, lähellä laillisen pitoisuuden rajaa. Muistan kuinka erään Helsingin sarjisfestarien aikana yksi huolestunut kukkahattutä… kansalainen epäili että parodia voi johtaa huumeiden käyttöön. Sittemmin olen tietoisesti vähentänyt parodian osuutta.
Barracudassa on tosiaan sekä ilmeisiä viitteitä tekijöiden nimiä mukailemalla, tai joitakin kohtauksia, jotka saattavat vaikuttaa klassisen tekijän työlle. Erityisesti minulle on rakas Will Eisnerin sivulta vaikuttava kohtaus, mutta siinä ei ole mukana parodiaa yhtään, vaan se on ihan puhdasta kunnianosoitusta.
Napalmia ovat piirtäneet lukuisat kotimaiset huippunimet. Millaista on tehdä yhteistyöstä varsin erilaisten taiteilijoiden kanssa?
Mielettömän mukavaa! Pyrin valitsemaan piirtäjälle aiheen joka häntä erityisesti kiinnostaa, jos ei varastossa satu olemaan valmista tarinaa. Kirjoittaessani lyhyitä tarinoita, jotka olivat jatkoa toisilleen, katsoin että jakson teema ja taide tukivat toisiaan. Ja moni tekijä on niin lahjakas, että mikä vaan stoori onnistuu.
En ole juuri laskenut, mutta tekijäkumppaneita on ollut kymmeniä. Moni hyvä tarina on ottanut lisää kierroksia kuvittajien ehdotuksista ja tarinat ovat jalostuneet huimasti. Lähes kaikki, joita olen pyytänyt, ovat lähteneet innolla mukaan. Yllättävän moni onkin tunnustanut joskus haaveilleensa, että pääsisi piirtämään supersankarisarjakuvaa.
Onko uuden albumin piirtäjä Markus Tuppurainen jatkamassa sarjan parissa?
Kunhan vapautuu kesken olevasta urakastaan. Siitä Make ja eräs toinen sarjakuvan kova nimi saavat kertoa itse tarkemmin. Olemme kuitenkin jo visioineet, mistä Napalmin vaiheista haluaisimme seuraavaksi kertoa.
Miltä Napalmin tulevaisuus näyttää?
Valitettavan synkälle. Maailman turvallisuudelle on lukuisia uhkia, ja vaikka useat supersankarit ovat toistaiseksi onnistuneet estämään maailman tuhoutumisen, ei ole mitään takuita, etteikö joku mielipuoli superrikollinen, muinainen pahuus tai uhka avaruudesta lopulta pyyhkäise ylitsemme. Siihen asti tietysti painamme täysillä! Täällä reaalimaailmassa siis kirjoitellaan sekä lyhyempää että pitempää tarinaa useammalle eri piirtäjälle. Kirjoitan myös kauemmas Napalmin menneisyyteen sijoittuvia tarinoita, sitä ei olekaan vielä pöyhitty kovin paljoa.
Jos joku kysyy, mistä saan ideni, joudun vastaamaan että en keksi niitä itse, vaan hankin käsiini Patriot American Force (PAF) salaisia raportteja, joiden erimittaiset salassapitoajat ovat menneet umpeen. Näistä raporteista sitten suomennan pääasiassa Napalmiin keskittyviä juttuja, ja sitten välitän piirtäjille, muka omina kirjoituksinani. Ops, en kai paljastanut liikaa?
Kiitos haastattelusta, Vesa! Kersantti Napalmin maailmaan voit siis loikata uunituoreen albumin Kersantti Napalm: Barracuda myötä. Mustavalkoinen, 64-sivuinen albumi on saatavilla kaikista hyvin varustetuista kirja- ja sarjakuvakaupoista sekä Story House Egmontin verkkokaupasta.
