Sarjakuvakansan vappu alkoi surullisissa merkeissä, kun tieto Neal Adamsin kuolemasta tavoitti ihmiset ympäri maailman. Adams oli uraauurtava piirtäjä, opettaja ja ammattikunnan puolustaja, jonka merkitys amerikkalaiselle sarjakuvalle on todella mittava. Adamsia jäävät kaipaamaan sarjakuvafanien lisäksi vaimo, kolme poikaa sekä kaksi tytärtä.
Uransa Adams aloitti jo 60-luvulla, jolloin hänet valittiin sanomalehtistripin Ben Casey kuvittajaksi. Adams koki kuitenkin strippimuodon kahlitsevaksi, ja siirtyi 60-luvun lopulla piirtämään sarjakuvalehtiä. Ensimmäiset pidemmät tarinat julkaistiin Warren-kustantamon kauhulehdissä Creepy ja Eerie, mutta varsinaisen läpimurtonsa Adams teki DC Comicsin julkaisuissa vuodesta 1968 eteenpäin. Hän piirsi mm. sotasarjoja, Teräsmies-kansia sekä fanien suosikiksi kohonnutta Deadman-sarjaa. Adams toi piirtämiinsä sarjakuviin realistisen piirrostyylin ja dynaamisen kerronnan, jonka vaikutukset tuntuvat vielä tänäkin päivänä erityisesti amerikkalaisessa supersankarisarjakuvassa.
Vuonna 1970 Adams pääsi viimein piirtämään Batmania, työ, josta hän oli pitkään haaveillut. Yhdessä käsikirjoittaja Dennis O’Neilin ja tussaaja Dick Giordanon kanssa Adams palautti 60-luvulla höpsöksi huumorihahmoksi muuttuneen Batmanin jälleen synkäksi yön kostajaksi. Adams kumppaneineen toi sarjaan takaisin Kaksinaaman, teki Jokerista pelottavan mielipuolen ja loi mytologiaan uusia hahmoja, mm. arkkikonna Ra’S al Ghulin ja tämän viehkeän Talia-tyttären. Kolmikon luomat lepakkotarinat ovat vaikuttaneet varsinkin Christopher Nolanin Batman-elokuviin. Yhdessä O’Neilin ja Giordanon kanssa Adams teki DC:lle 70-luvulla myös palkitun ja kehutun juoksun Green Lantern/Green Arrow -sarjaa, jossa otettiin poikkeuksellisesti kantaa oikean maailman ongelmiin: huumeisiin, rasismiin ja köyhyyteen.
Vaikka Batman-sarjakuvat ovat se työ, josta Adams varmasti parhaiten muistetaan, hän ehti pitkän uransa aikana piirtää myös Marvelille Conania, Ryhmä-X:ää sekä Kostajia. Hän perusti ystävänsä Giordanon kanssa Continuity-studion, joka mainos- ja kuvitustöiden ohessa koulutti kokonaisen sukupolven verran merkittäviä sarjakuvatekijöitä. Monet amerikkalaisen sarjakuvan huippunimet aina Marshall Rogersista Bill Sienkiewicziin aloittivat uransa Adamsin siipien suojassa. Adams oli näkyvä sarjakuvatekijöiden oikeuksien puolustaja, ja hän muun muassa onnistui 70-luvulla varmistamaan, että Teräsmiehen isät Jerry Siegel ja Joe Shuster saivat ansaitsemansa korvauksen luomastaan hahmosta.
Adams keskittyi 80- ja 90-luvulla johtamaan Continuityn studioita, mutta 2000-luvulla hän palasi aktiivisesti sarjakuvan pariin 12-osaisen Batman: Odyssey -sarjan myötä. Viimeiset vuotensa Adams oli sangen tuottelias, ja ehti piirtää mm. Teräsmiestä, Ryhmä-X:ää, Ihmenelosia sekä Deadmania. Hänen viimeiseksi työkseen jäi kuusiosainen Batman vs. Ra’s al Ghul -sarja, joka julkaistiin kokoelmana vuonna 2021.
Suomalaiset lukijat muistavat Adamsin erityisesti kahdesta vuonna 1978 julkaistusta komeasta albumista: Lepakkomies (joka kokoaa yksiin kansiin alkuperäisen Ra’s al Ghul -saagan tärkeimmät jaksot) sekä huima Teräsmies vastaan Muhammad Ali. Egmont julkaisi 2000-luvulla Adamsin hienoimmat Batman-tarinat kahtena kovakantisena kirjana, joista toiseen hän laati erikseen esittelysanat suomalaisille lukijoille. O’Neilin ja Adamsin Green Lanternia julkaistiin suomeksi vuonna 2006. Monet muistavat myös lämmöllä Adamsin kuvittamat Kostajat-jaksot sisältävän mustavalkoisen taskukirjan, jonka Semic julkaisi vuonna 1985. Hänen Conan-sarjakuviaan julkaistiin suomeksi kahdessa kovakantisessa kirjassa 2000-luvulla.
Sarjakuvamaailma on menettänyt todellisen jättiläisen.
