Aina ajan hermolla oleva Asterix onnistui nyt viimeisimmässä seikkailussaan olemaan jopa hieman etuajassa. Lieneekö uudelle tekijätiimille suotu ennustajan lahjoja vaiko peräti kirous, sillä vuoden 2017 albumissa Kilpa-ajo halki Italian Asterix ja Obelix saivat vastaansa Coronaviruksen. Viime vuoden lokakuussa ilmestynyt Asterix ja aarnikotka puolestaan vei meidät sarmaattien maille, joita uhkaa roomalaisten kolonna. Muinaiset sarmaatit elelivät Ukrainan tienoilla, joten nyt kolmisen viikkoa Ukrainan sodan alkulaukausten jälkeen ilmestynyt tämän seikkailun kovakantinen painos on tahtomattaan ja vahingossa liiankin ajankohtainen.
Ajan pulssin luotaaminen ei rajoitu Asterix ja aarnikotkan sivuilla pelkkään tapahtumapaikkojen sijaintiin, vaan kipakan huumorin kohteiksi valikoituvat myös populistiset johtajat, herkkäuskoisuus, väärän tiedon leviäminen, ahneus ja huonosti johdettu sotaretki ilman selkeää päämäärää. Asterixin uusia tekijöitä ei siis voi syyttää tarkkanäköisyyden puutteesta tai ajankohtaisten aiheiden välttelystä.
Tämän seikkailun moottori kehrää siis myyttien aarnikotkan ympärillä. Caesarin maantieteilijä Madventurus vakuuttaa tämän mystisen pedon löytyvän sarmaattien mailta. Kun vangittu amatsoni vielä “vahvistaa” tiedon, niin legioonalaiset päätyvät vieraille maille aarretta metsästämään.
Onneksi Asterix ja Obelix ovat saaneet roomalaisten projektista ajankohtaista tiedustelutietoa, eli sarmaattien shamaani on saanut Akvavitixille sanan odotettavissa olevista vaikeuksista. Paikalle lähetetään tietenkin Gallian ykkösnyrkki rauhaa turvaamaan ja roomalaisten rattaita kapuloimaan, eli sarmaattien tueksi pelmahtaa vanha tuttu tiimi Akvavitix, Asterix, Obelix ja Idefix.
René Goscinnyn ja Albert Uderzon Asterix ja Obelix ratkaisivat useimmiten ongelmat väkivallalla ja taikajuomalla, mutta ihastuttavana poikkeuksena tähän kaikkein perinteisimpään kuvioon Jean-Yves Ferrin ja Didier Conradin Asterix pyrkii purkamaan jännitteet puhumalla ja neuvottelemalla. Lukijaa tosin uhkaa välillä turhautuminen, kun tuttuakin tuttumpaa ilakoivaa turpasaunottelua ei vain tapahdu, mutta kehitys kehittyy ja jonkunhan se on näytettävä hyvää esimerkkiä. Tötöilyn ystäville on kuitenkin Obelixin törmäilyjä tarjolla. Susiin vihamielisesti suhtautuvia saattaa haitata Idefixin toiminta tässä albumissa, mutta sudetkin ovat tiukan paikan tullen päteviä liittolaisia.
Roomalaisia sotilaita käy kuitenkin sääliksi. Porukan jatkuva purnaus, jupina ja keskinäinen nokittelu on lystiä luettavaa ja jokaiselle armeijan käyneelle tutun kuuloinen ääniraita. Siksi heidän puolestaan onkin sydän lievästi syrjällään, kun ei heitä osaa oikein pahiksinakaan pitää. Legioonalaiset nousevat nyrkinruuasta ja gägikoneista kuin varkain vakavamman pohdiskelun kohteiksi. Pahikset ja päälliköt vetelevät naruista legioonalaisten marssiessa kohti yhä uusia katastrofeja.
Ja vielä kerran siis pisteet Asterixille, joka pyrkii kautta albumin estämään väkivaltaisia yhteenottoja sarmaattien ja rooomalaisten välillä. Järjen äänille on aina sijaa. Kun järjen äänet vaikenevat, niin tapahtuu kauheita. Ja kun kauheita tapahtuu, niin hyvät tyypit pistävät tuulemaan. Miljoonat ukrainalaiset kaipaavat nyt apua. Voit antaa sitä esimerkiksi Punaisen Ristin, Unicefin ja Kotimaanavun kautta.
Asterix seikkailee 36: Asterix ja aarnikotka kovakantinen laitos löytyy nyt kirja- ja sarjakuvakaupoista kautta maan. Linkki verkkokauppaamme löytyy tuosta alapuolelta.
Pehmeäkantisen laitoksen hehkuttelun löydät täältä. Kääntäjä Mirka Ulannon blogiteksti tämän albumin työstämisestä on sekin suositeltavaa luettavaa, samoin kuin Kulttuuritoimituksen arvostelu.
