Maxi-Tex taitaa jo kuulua kevään merkkeihin. Ja jälleen kerran vuoden ensimmäinen Maxi on tuore seikkailu. Tällä kertaa tarjolla on yksi Italian juhlavuoden pitkistä seikkailuista, todellisen sarjakuvaveteraanin taiteilema Suuri kilpajuoksu viime vuodelta. Syksyllä on jälleen klassikkouusinnan vuoro.
Tässä Pasquale Rujun juonimassa tarinassa Tex kohtaa nuoren Kevin Caldwellin, joka on osallistumassa hevoskilpailuun Tucsonista San Franciscoon. Huippulahjakkaan hevosensa ansiosta nuorukainen on varma voitostaan. Palkintorahoillekin olisi käyttöä, sillä kotitilaa uhkaa päätyminen kieron Ozzie Duken haltuun. Samainen herra Duke halajaa myös Kevinin hevosta itselleen, eikä hän halua vedonlyönnin harrastajana myöskään ottaa sitä riskiä, että kilpailun voittaisi joku muu kuin hänen itsensä valitsemansa taho…
Niinpä hänen kätyrinsä kolhivat nuoren Kevinin sairaalakuosiin jo ennen starttia ja Tex saa kunnian nousta pojan puolesta West Windin satulaan. Kisakumppaneikseen hän saa sangen värikkään ja kyvykkäänkin sekalaisen seurakunnan rehellisiä ja vähemmän rehellisiä ratsumiehiä- ja naisia. Mainittakoon heistä vaikkapa kerivi Sergej Gurjev…
…ja sisukas Alma Taylor.
Vastaansa killpailijat saavat muun muassa kapinallisia apasseja, jotka puolestaan haluavat kilvoitella hevosvarkauksien ja skalpeerauksen jaloissa taidoissa.
Osalle kilpailijoista yritetään junailla voitto kuin tarjottimella…
…ja osa pyritään päästämään päiviltä mahdollisimman mutkattomasti.
Ylimääräisenä pisteenä iin päällä yksi kisailijoista tai kisan epävirallisista tarkkailijoista on bowie-veistä taitavasti heilutteleva sarjamurhaaja, joka jättää omaa veristä polkuaan kisareitin varrelle.
Ainekset sakeaan soppaan ovat siis kasassa. Kikkailun ystävät joutuvat kuitenkin pettymään, sillä Suuri kilpajuoksu on hyvinkin konstailematonta ja perinnetietoista lännenviihdettä vanhanaikaiseen makuun. Osansa tässä lienee taiteesta vastaavan Roberto Dison vankassa kokemuksessa, sillä vuonna 1932 syntynyt piitäjämaestro on piirtänyt tämän tarinan reippaasti yli kasikymppisenä. Käsikirjoituksesta vastaava Pasquale Ruju edustaa vuosikertaa 1962, mutta onpahan hänkin Texin tekijänä jo todella kokenut kehäkettu. Loppukaneetiksi siteeraamme Kit Carsonia Texin ystävällisellä avustuksella…
