Itku pitkästä ilosta. Tämä sanonta tulee hakematta mieleen tämän klassikkoalbumin kaartuessa kohti viimeisiä sivujaan. Asterix Belgiassa tarjoilee railakasta uhoamisen ja herkuttelun juhlaa, kunnes se saa surullisen käänteen. Käsikirjoittajasuuruus René Goscinny kuoli kuoli kesken albumin tekoprosessin ja Albert Uderzo viimeisteli albumin ilman uskollista aisapariaan. Tämän sarjakuva-albumin taivas itkee sivulta 32 alkaen. Hienompaa tribuuttia taiteilijatoverille saa hakea.
Edeltävä albumi Obelix ja kumppanit pisti lukijan älynystyrät kunnolla töihin markkinatalouden kritiikillään, ollen samalla Asterixin seikkailuista sanomaltaan painavimpia, joten tekijät ovat ainakin allekirjoittaneen tulkinnan mukaan lähteneet tekemään tästä albumista rennon irtonaista ja jopa itsetarkoituksellisen kevyttä hupailua. Jin kaipaa aina jangia.
Herkkuja ja hutkimista
Seikkailun alussa Asterix ja Obelix kohtaavat metsässä roomalaiseen, joka suhtautuu saamaansa selkäsaunaan yllättävän letkeästi. Väkivaltaisuudestaan ylpeät gallit joutuvatkin pulmalliseen tilanteeseen roomalaisten pelottomuuden edessä – ovatko belgit sittenkin urheampia ja väkevämpia kuin he? Aladobixin pitää lähteä selvittämään tämä paikan päälle Belgiaan.
Vaikka muksiminen, mätkiminen, mässäily ja huutaminen ovat pääroolissa tässä albumissa, Goscinny sujauttaa vakavampia teemoja mukaan kuin varkain. Esimerkiksi belgien kieliriidat ja heimojen keskinäinen nahistelu käydään lävitse. Isomman kiusaajan varjossa pienempien kannattaa kuitenkin vetää yhtä köyttä. Sarjakuvahuumorin mestarit todistavat osaamisensa repimällä vitsejä myös sarjansa ainaisesta roomalaisten kurmoottamisesta.
Caesarin kuppi menee nurin
Caesarin faneille tämä albumi on herkkupala. Yleensä viilipyttynä esiintyvän aristokraatin perikuvan kuppi kaatuu tällä kertaa oikein kunnolla. Caesarin lisäksi myös merirosvot saavat osansa huomiosta. Belgialaisen sarjakuvan kulttihahmojakin käväisee lukijalle silmää iskemässä ja sanoja muuntamassa.
Goscinnyn viimeiseksi jäänyt Asterix-albumi ei kenties edusta sarjan kirkkainta kärkeä, mutta Goscinnyn ja Uderzon kohdalla keskitason suorittaminen on taso, johon moni kirjoittaja ja kuvittaja vain unelmoi ylettävänsä. Vitsiä ja vitsikästä viittausta tarjoillaan tasaisen tarmokasta tahtia. Esimerkiksi sotahistorian ystävät saavat syitä myhäillä Waterloo-viritysten ansiosta. Albumin lukukokemusta värittää kuitenkin aina tieto siitä, että tämä oli yhden merkittävän aikakauden päätös. Mies satojen klassikkoseikkailujen takana oli nyt iäksi poissa.
Asterix Belgiassa tarjoillaan tällä kertaa pehmeäkantisena laitoksena ja se löytyy sekä Lehtipisteistä että kirjakaupoista. Ja toki myös verkkokaupastamme. Verkkokaupastamme löytyy myös kovakantinen painos, mutta siinä on yksi kirjoitusvihre enemmän. Ja kuten Goscinnyn kirjoittamat Asterixit aina, tämäkin albumi on juuri tällä hetkellä monella tavalla (ikävän) ajankohtainen.
