Carl Barksin Aku Ankka 8

Parasta mahdollista Akuilua on jälleen tarjolla, kun kahdeksas kooste Carl Barksin Aku-tarinoita karauttaa Lehtipisteisiin ja sarjakuvakauppoihin. Ja nimenomaan karauttaa, sillä tämä albumin sisältää erityisen paljon hevosten kanssa koheltamista. Keskiössä on myös Akun ja ankanpoikien ikuinen kilvoittelu. Ajoittain Aku oikein yrittämällä yrittää toimia roolimallina ja esikuvana, mutta jos ojasta allikkoon pääsee raketilla, niin Akun tie käy tietenkin ilmojen halki. Carl Barksin Aku Ankka 8 tarjoilee siis vauhtia, vaarallisia tilanteita ja railakasta rääkkiä nauruhermoille.

Albumisarjamme tämän osan kaikki tarinat ovat vuodelta 1945. Ne ovatkin selkeästi hengenheimolaisia. Barks pyörittelee paria peruskaavaa ja näiden tarinoiden lukemista voi verrata jazzin kuunteluun – Barks soittaa saman kappaleen monta kertaa, mutta koska menoa, meininkiä ja teemalla leikittelyä piisaa, niin tökkimisen sijaan toisto virnuiluttaa. Ensimmäinen tarina Luistelukilpailu (The Long Race to Pumpkinburg) sisältää talvisia tunnelmia, kun Aku haastaa pojat luistelukilpailuun. Koska häviäjä tiskaa viikon, niin Aku ei kaihda kierojakaan konsteja. Vuoden esikuvan palkintoa ei siis ole luvassa. Kolhuja sitäkin enemmän.

Hummani hei! (Webfooted Wrangler) antaa Akun hybriksen näkyä, kuulua ja tuntua, sillä Tupun, Hupun ja Lupun cowboy-leikkien sabotoiminen ei riitä tuittupäällemme, vaan Akun pitää päästä pätemään ihan aitona lehmipoikana. Taidot osoittautuvat vaillinaisiksi kaikilla mahdollisilla rintamilla. Lukija ja ankanpojat voivat vain katsoa ja kauhistella.

Akun pimeä puoli

Jääkaappimysteeri (The Icebox Robber) esittelee Akun ikävimpiä puolia ja uhkaa jäädä kuriositeetiksi. Harvoin ajan hammas pystyy Barksiin, mutta tällä kertaa nakertelua tapahtuu muuallakin kuin tarinan sivuilla. Vitsa viuhuu ja Akun väkivaltaisuus hirvittää nykylukijaa ihan syystäkin. Lopussa Aku selviää ihan liian vähällä. Toisaalta unissakävelijä tavallaan on syytön rötöksiinsä, mutta hereillä ollessaan pitäisi jopa Akun olla hieman enemmän hereillä. 

Liekö Barks huomannut vieneensä Akun luonnetta hieman liian synkkien vesien äärelle, sillä Suuri kanjoni (Taming the Rapids) käynnistellään maineenpalautusoperaatiolla. Ankanpojat lipsahtavat Grand Canyonin reunan yli ja Aku säntää pelastustoimiin, jotka tosin johtavat koko konkkaronkan asteittain kanjonin pohjalle. Hyvääkin tarkoittavan Akun päsmäröinti johdattaa ankanpojat aina uusien vaarojen äärelle. Korkean paikan kammoisille tätä tarinaa ei välttämättä uskalla suositella, mutta on se vaan hienoa, kun Barksin kaltainen sarjakuvan mestari ottaa tehoja irti tapahtumaympäristöstä. 

Villiäkin villimpi luonto

Sokerina pohjalla tarjoillaan Vinha villivarsa (Days at the Lazy K), joka on tämän albumin parasta Barksia sekä idealtaan että toteutukseltaan. Grand Canyonin tilalle tulee vaatimaton maneesi, eli eeppinen laajakangasseikkailu vaihtuu pienen budjetin lännendraamaan, mutta mielikuvituksen lentoa on silti luvassa. Tuttuna kuviona seikkailu avataan Akun uhoamisella.

Akun maineen palauttaminen Jääkaappimysteerin jäljiltä jatkuu myös. Ankanpojat ovat Akua paremmin perillä tämän perusluonteesta, mutta antavat toki setänsä yrittää villin luontokappaleen kesyttämistä lempeydellä ja rakkaudella. Kantavatpa pojat myös omat kortensa kekoon tässä projektissa Akun törmättyä muuriin. Barks oli ajoittain jopa aikaansa edellä mitä luonnonsuojeluun ja eläinten oikeuksiin tuli, mistä todistaa tämäkin tarina. Vinha villivarsa saa viimeisen silauksensa juuri siitä, että kesytön luonto saa pysyä kesyttömänä. Tarinan lopussa on sellainen olo, että Werner Herzog arvostaisi sekä hypnoosihupailua että loppuhuipennusta.

Carl Barksin Aku Ankka 8 löytyy juuri nyt Lehtipisteistä ja sarjakuvakaupoista kautta maan. Barksin klassikkoseikkailuja voit tilata sarjakuvahyllyäsi sulostuttamaan myös heti tuosta alapuolelta löytyviä linkkejä hyödyntämällä. Edellisen osan kommentaari kannattaa sekin lukaista.