Hugo Pratt: Viidakon Korkeajännitys

Hugo Prattin sotatarinoita on todellakin toivottu ja nyt niitä saadaan neljän kokoelma-albumin verran. Pelin avaa Viidakon Korkeajännitys, joka tarjoaa kaksi tiivistunnelmaista seikkailua, joissa Prattin jykevä graafinen ilmaisu pääsee loistamaan. Viidakko tarjoaa valon ja varjon mestarille loistavan ympäristön rakentaa klaustrofobista jännitystä ja eksoottista uhkaa. Tämä herkkupala on nyt tarjolla sekä kirjakauppaversiona että vain Lehtipisteen kautta tarjolla olevana laitoksena. Keräilijä kotiuttaa molemmat ja peruslukija voi valita omansa vaikkapa mieluisemman kannen perusteella.

Ensimmäisenä nautimme tarinan Paholaisen yö (Night of the Devil), joka julkaistiin alunperin Battle Picture Library -sarjassa vuonna 1962. Tuossa vaiheessa uraansa Pratt oli elättänyt itsensä sarjakuvilla jo melkein kahdenkymmenen vuoden ajan, joten aloittelijan jäljestä ei todellakaan ole kyse. Corto Maltesen loistokkuuteen ei kenties kurotella, mutta brittimallisen sotasarjakuvan sapluunan puitteissakin mustavalkoisen ilmaisun mestari ottaa oman tilansa, joten silmiähivelevää sarjakuvataidetta on luvassa muillekin kuin vannoutuneimmille korkkariniiloille.

Paholaisen yö on tarinaltaan Tom Tullyn käsialaa, mutta melkeinpä voisi vannoa Prattin ottaneen sen suhteen vapauksia omia vahvuuksia korostaakseen – mestari kun tuntuu olevan tämän tarinan myllerryksissä kuin kotonaan. Joukko sotilaita on omillaan vieraassa ympäristössä, julmat japanilaiset hengittävät niskaan ja viidakon keskeltä löytyvä temppelikään ei vaikuta turvapaikalta.

Kun tähän lisätään ryhmän sisäisiä jännitteitä, inhimillisiä heikkouksia, murenevaa mielenterveyttä, pelkuruutta, sankaruutta ja räjähtävää toimintaa, niin mikäpä siinä on osaavan kuvittajan herkutellessa hahmojen kokemilla koettelemuksilla.

Pistinviidakko (The Bayonet Jungle) vuodelta 1961 on War Picture Libraryn sivuilta kotoisin, Gordon Sowmanin juonima ja tarjoilee ensimmäistä tarinaa perinteisemmän sotaseikkaulun. Eli jos avauksen taiteellisuus ja kauhutunnelmat tuntuivat vierailta, niin nyt lääkitään ne haavat.

Haavojen lääkitsemisestä tulikin mieleen, että tämäkin sarjakuva on aikansa lapsi. Japanilaiset olivat liittoutuneille todella häijy vastustaja, joten viholliskuvasta puuttuvat vielä nyanssit aivan kokonaan. Japanilaiset ovat siis pahoja. Todella pahoja.

Prattilla toki oli traumaattisia sotakokemuksia omasta takaakin, sillä hän ehti isänsä painostamana toimimaan Etiopiassa eräänlaisena sotapoliisina 14 vuoden kypsässä iässä. Tie takaisin Italiaan ja liittoutuneiden joukkojen tulkiksi kulki vankileirin kautta. Siirtomaissa vietetty lapsuus ja sota jättivät tekijän jälkensä, jotka lisäävät syvyyttä näihinkin tarinoihin. Mutta se syvyys ei siis koske vihollista, eli japanilaisia. Yksiulotteisten hahmojen ja viholliskuvien inhoajat voivat siis nauttia, kun tuohtumuksen liekkejä ruokitaan runsaalla bensalla.

Prattin sarjakuvissa sotilaiden univormut ja muut historialliset yksityiskohdat ovat aina mintissä. Niin tälläkin kertaa, eli uskottavuus on kuosissa. Molemmat tarinat on kääntänyt muun muassa yhtyeistä The Nightingales ja The Pull My Fingers tuttu Marko Kantola, jonka jälki on tuttua kaikille Korkkarinsa tarkasti lukeville. Jermujen jupinat ja taistelutilanteiden laukaisemat manaukset irtoavat siis veteraanin varmuudella.

Hugo Pratt Korkeajännitys: Paholaisen yö nyt sarjakuvakaupoissa ja Lehtipisteissä! Löydät kirjakauppaversion myös verkkokaupastemme!