Lähes sataprosenttisella varmuudella jokaisen Korkeajännityksen numeron sivuilla esiintyy lentävääkin sotakalustoa, mutta ilmasotaan erikoistuneilla Korkeajännityksen Siivet-erikoisnumeroilla on silti aivan oma innokas fanikuntansa ja juuri heitä hemmottelemme vuoden ensimmäisen erikoisnumeron sivuilla. Siivet-spesiaali sinkoaa lukijansa sekä taivaan sineen että sakeimpaan yöhön usealla sotatantereella ja aikakaudella. Jokaiselle jotain siis, olettaen että ilmailu ja sotaviihde nappaavat.
Ensimmäinen tarina saattaa olla tällä hetkellä monelle kova pala purtavaksi, sillä sen sankareina toimivat natseja vastaan kahakoivat venäläiset naislentäjät. Jos venäläiset sankaritarinat ahdistavat juuri nyt liikaa, niin tarinan yli voi hypätä ja lukea sen vaikka kymmenen vuoden päästä, jolloin Putin toivottavasti on istunut tuomiotaan Haagissa jo muutamankin toivon mukaan mahdollisimman pitkältä tuntuneen vuoden.
Yön noidan tekstistä vastaa Korkkarin toimittajista ja kirjoittajista ehkä päheimmän nimen omaava Georgia Standen Battle. Kuvitus on Vicente Alcazarin käsialaa. Lopputulos kuuluu tämän sarjistoimittajan suosikkeihin Korkkarin viime vuosilta. Ljuba Vinogradovan Yönoidat löytyy allekirjoittaneen sängyn vierestä lukemattomien kirjojen pinosta, ja tämä tarina patistelee tarttumaan opukseen. Georgia Battle antaa urheiden naislentäjien loistaa yön keskellä, vaikka miesten johtama sotakoneisto ei herkästi kiitoksia jakele. Tarina maustetaan runsaalla ripauksella noituutta ja mystiikkaa. Alcazarin mustetta säästelemätön taide sopii sekin yölliseen toimintaan erinomaisesti. Mainio aloitus tälle pokkarille. Lentokoneista pääosassa on luonnollisesti Polikarpov Po-2.
Kaksitasot vaihtuvat Brewster Buffaloihin ja niistä Curtiss Kittyhawkeihin, kun siirrymme Ukrainan taivailta Malaijan viidakkojen ylle. Vastustajalla on luonnollisesti Zeroja, joten australialainen yliluutnantti Joe Blake on helisemässä, kun hän koulii laivueestaan mahdollisimman tehokasta yksikköä, joka kykenee panemaan viholliselle kampoihin enemmän kuin yhden ja ainoan kerran.
Bert Towns kantaa käsikirjoitusvastuun ja Vicente Alcazar osoittaa hallitsevansa aurinkoisemmatkin ilmataistelut. Tulenlieskoja viidakossa käyttää vanhaa, mutta toimivaa ratkaisua moottorinaan: varman päälle pelaavaa ja miehistötappioita välttelevää Blake aletaan epäillä pelkuriksi. Pääsemme siis jännittämään kuuntelevatko kuumakallet nuoret soturit kantapään kautta oppineen konkarin neuvoja, vai kiskotaanko liekaa kunnes kuolo päähän koppaa.
Kaukoidän viidakoista siirrymme Italian taivaille. Enkeleitä ja matalalentoa tarjoaa oppitunnin siitä, kuinka arvokas asia pikainen olosuhteisiin sopeutuminen on taisteluolosuhteissa. Zeroja Tyynenmeren yllä vastaan taistellut hävittäjä-ässä on pulassa, kun yhtäkkiä pitäisi toimia maanpäällä käytävän taistelutoiminnan tukena. Hän kun viihtyisi mieluummin tuhannen jalan korkeudessa vihollisen hävittäjiä jahtaamassa.
Tämän tarinan pääosassa hääräävät P-47 Thunderboltit ja se on Matthew ja Logan Colen tuumailema. Dan Barnfield hoitaa kuvituksen. Thunderboltien lisäksi tarjolla on myös puhuvia päitä, sillä osaavan esimiehen toiminta saa tässä tarinassa paljon huomiota, kun paniikissa olevaa taistelijaa ohjataan kohtaamaan pelkonsa ja korjaamaan asenteensa.
Ohjuksia ilmassa heittää tuleen Richar Estepin (tarina) ja Alberto Saichannin (kuvitus). Samalla palaamme Kaukoidän viidakoihin, tällä kertaa Vietnamiin, jossa amerikkalaiset hävittäjälentäjät yrittävät tuhota vietkongin huoltoyhteyksiä. F-4 Phantomit toimivat työkaluina tässä operaatiossa.
Ongelmia aiheuttaa se, että ilmataistelua varten varustetulla koneella on mahdotonta iskeä maamaaleihin ja päinvastoin, ja tämän tarinan suurimpana uhkana ovat Migien sijaan Neuvostoliiton pohjoisvietnamilaisille toimittavat ilmatorjuntapatterit. Siitä syystä tarinamme sankari saakin allensa F-105G Thunderchiefin ja se saa siipensä alle tutkaan hakeutuvan ohjuksen.
Luvassa onkin yllättävän ajankohtaista kuvastoa, kun amerikkalaiset ohjukset metsästävät venäläisiä ilmatorjunta-asemia. Osa lukijoista saattaa pettyä, kun vietkongia kouluttava venäläismajuri ei osoittaudu epäihmimilliseksi pedoksi, mutta kaikkea ei voi saada. Sen sijaan saamme todella jännittävän sotatarinan, joka sisältää paljon taiten piirrettyä täystuhoa, suihkuhävittäjiä enemmän kuin laki sallii yhtä sivua kohden ja jopa hieman viidakossa hiiviskelyäkin. Saichannin jälki muuten tuo mieleen hiljattain edesmenneen Kevin O’Neillin tyylin. Tästä ropisee allekirjoittaneelta lisäpiste jos toinenkin.
Korkeajännitys Erikoisnumero 1/2023 löytyy juuri nyt Lehtipisteistä kautta maan. Seuraava Korkkari-spessu ilmestyy 8. maaliskuuta ja se onkin jälleen Naisten Korkeajännitys!
