Kultaisen kypärän metsästäjät

Parhaudesta kiisteleminen on usein parasta viihdettä ja Ankkalegendojen edettyä kolmanteen niteeseensä kiistely saa jälleen uusia kierroksia: Kumpi on kovempi, Barks vai Rosa? Mikä on paras yksittäinen tarina? Mikä on paras tarinakaksikko? Voittaako yksikään jatko-osa alkuperäistä? Voittaako yksikään alkuperäinen jatko-osaansa? Kumman Hannu Hanhi on ärsyttävämpi? Kummalla on paremmat konnat? Mikä teossarjan osista on paras? Tartutaanpa tuohon viimeiseen kysymykseen. Eli jos Ankkalegendat-trilogiasta saisi vain yhden niteen mukaansa autiolle saarelle, niin mikä se olisi? Kultaisen kypärän metsästäjät ja muita klassikoita saattaa olla oikea vastaus. Seuraavaksi syitä siihen.

Vilinää, vilskettä, hulinaa tai huisketta ei tässäkään osassa säästellä, mutta perustunnelma on silti aikaisempia kokoelmia vakavampi. Don Rosalla pääsee myös vähän mopo karkaamaan infodumppaamisen jalolla saralla, joten lukija pääsee kuin varkain hieman yleissivistymään muun muassa merenkäynnin ja temppeliherrojen historiasta. Luonnon monimuotoisuuden puolesta ei koskaan saarnata tarpeeksi, joten onneksi Rosa kantaa oman vankan kortensa kekoon.

Kokoelman korkkaa tarinakaksikko Aku Ankka ja kultainen kypärä (The Golden Helmet, 1952) ja Kolumbuksen kadonneet kartat (The Lost Charts of Columbus, 1995). Barks pyörittelee tarinaansa kovin panoksin, sillä kultaisen kypärän haltija saa omistukseensa omista Pohjois-Amerikan. Seurauksena on luonnollisesti kunnon kilvoittelu kyseisestä kypärästä, osapuolina Simppu Sininen, Kalle Kepuli, Aku ja veljenpojat.

Jatko-osassa Rosa lisää pelipöydälle nappuloita, eli kuka sen Pohjois-Amerikan nyt alunperin löysikään? Ja onko siitä todisteita? Ja riittääkö mikä tahansa epämääräinen artefakti tai sukulinja omistajuuden todistukseksi? No ainakin Aku ja ankanpojat saavat perustellun syyn singahdella Meksikossa ja Egyptissä saakka. Ja Rosa pääsee kuvittamaan rakastamaansa suuren budjetin seikkailukertomusta. Roope muuten lomailee näiden kahden seikkailun ajan.

Kypäräjahdin jälkeen pääsemme allekirjoittaneen suosikki-Barksin pariin. Intiaanit ja Villi länsi olivat ja ovat edelleen lähellä sydäntä, joten Roope-setä kääpiöintiaanien maassa (Land of Pygmy Indians, 1957) oli ennen muinoin jännintä jännää ja parasta Akua. Nyt ainakin periaatteessa aikuisempana osaa arvostaa etenkin kääntäjien vaivannäköä peeweegojen kielenkäytön suhteen. Nillittäjänä pitää kuitenkin kummastella heimon nimen kääntämättä jättämistä.

Kääntäjien kurimus tai paraatipaikka on ennallaan Rosan jatkossa Windigojen mailla (War of the Wendigo, 1991), jossa peeweegat saavat entistä painavampaa sanottavaa. Ihmiskunta on huono tekemään korjausliikkeitä ajoissa, vaikka Tupu, Hupu, Lupu ja kumppanit kuinka näyttäisivät mallia.

Tarjoaa tämä albumi toki muutakin kuin tulisieluisia palopuheita. Tosin jos tarkkoja ollaan, niin Rosan jatko Barksin Harvinaisille rahoille (The Trouble with Dimes, 1951) voidaan myös laskea palopuheeksi. Ahneen palkka (The Money Pit, 1990) kyseenalaistaa sarjakuvalehtien kaikkein maanisinta keräilyä harvinaisia kolikkoja esimerkkinä käyttämällä. Rosan kaltainen sarjakuvien lukemista rakastava taho ei pysty sulattamaan sitä keräilyharrastuksen äärilaitaa, jossa sarjakuvat ostetaan säilöttäviksi, ei luettaviksi.

Välikevennyksinä kuin varkain toimivien atomi- ja avaruusseikkailujen jälkeen pääsemme taas kiinni vakavampaan seikkailufiilikseen. Vanhan linnan salaisuus (The Old Castle’s Secret, 1948) tarjosi kuvastollaan pienelle sarjakuvatoimittajalle ihan aitoja kauhunväristyksiä, ja mahtuu heittämällä aitoja trilleritunnelmia tarjoilevien ankkatarinoiden kategoriaan, jopa sen kärkipäähän. Rosa nappasi kopin vakavasta pohjavireestä ja latasi tarinaansa Kirje kotoa (A Letter from Home, 2004) ainakin omasta mielestään liikaa Ankka-klaanin perhedraamaa ja temppeliherrojen myyttejä ja historiaa. Hieman turboahdettu tarina toki on, mutta toisaalta juuri sitä Rosalta sopii odottaa. Päätämme tämän albumihehkutuksen silti Barksin ilmavaan esimerkkiin kauhutunnelmien kuvittamisesta. Brrr!

Löydät tämän teossarjan aikaisempien osien intomieliset esittelyt täältä ja täältä. Jos haluat pärjätä loppuelämäsi vain kolmella ankkasarjakuvalla niin tämä trilogia kyllä hoitaa homman kotiin. Nämä uljaat kovakantiset teokset löydät sarjakuvakaupoista. Tai tuosta alapuolelta löytyviä linkkejä klikkailemalla. Koska tämä kolmikko ei tietenkään oikeasti tarjoa tarpeeksi luettavaa, niin vinkkaamme linkkien välityksellä myös muita Carl Barksin ja Don Rosan mestariteoksia!