Pyromaniaa, piirakkasotaa ja lomailua lotjalla

Carl Barksin sankareita esittelevässä sarjassa etenemme nyt kolmanteen osaan. Setämiesten varjosta valokeilaan nousevat ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu, joiden tie vintiöstä vastuunsa tunteviksi järjen ääniksi on pitkä ja viihdyttävän mutkikas. Tämä kokoelma tarjoilee Ankka-helmiä kahden vuosikymmenen haarukalla, eli pääsemme tutkiskelemaan Barksin viivan, kertojentaitojen ja näiden mainioiden hahmojen kehitystä.

Aloitamme kilparatsastustunnelmissa Huonolla häviäjällä (The Hard Loser) vuodelta 1943. Aku on ankanpoikia persompi pokaaleille, ja sen myötä valmis vippaskonsteihin. Tupulla, Hupulla, Lupulla ja Henttusella onkin täysi työ maaliin pääsyn kanssa, vaan onko Aku yhtään onnekkaampi? Ja miksi tarinan loppu on sensuroitu? Se selviää tämän teoksen lukemalla.

Seuraava tarina Nappuladekkarit (Thug Busters, 1945) nousee tähän hehkutteluun mukaan yhden ruudun ansiosta. Carl Barksin näkemys suurennetusta tuhatjalkaisesta vaikutti 70-luvulla tulevan sarjakuvatoimittajan hirviöpiirustuksiin hyvinkin voimakkaasti. Itse tarinassa pojat ovat pankkiryöstäjän jäljillä ja Aku tekee parhaansa jekuttaakseen pojilta pasmat sekaisin. Akulle ropisee pisteitä naamioitumistaidoista, mutta loppuviimeksi Aku tekemisten hyödyllisyysprosentti osoittautuu tässäkin tarinassa sangen pieneksi.

Kolmannessa tarinassa Aku onkin sitten ihan liekeissä. Vuoden 1946 Liekkimies (The Firebug) on tulinen dekkari, joka on ihan oikeastikin jännittävä, toisin kuin salapoliisitoiminnalla leikitellyt edeltävä tarina. Onko Aku Ankkalinnaa riivaava pyromaani? Ankanpojilla on siis edessä tavallistakin hikisempi urakka, kun Aku uhkaa päätyä kaltereiden taakse.

Seuraavaksi hyppäämme vuoteen 1954 päästäksemme oikein kunnolla vetisiin tunnelmiin. Toki niitä tarjoaisi Lomailua lotjallakin (Houseboat Holiday, 1952), mutta Atlantiksen arvoitus (Secret of Atlantis) vie sankarikatraamme valtameren pohjaan ja atlantislaisten tanhuville. Onneksi nämä syväläiset eivät ole H. P. Lovecraftin luomuksia, vaikka yrittävätkin lisätä Akun ja Roopen pysyvästi väkilukuaan rikastuttamaan. Onneksi neuvokkaat ankanpojat ovat jälleen kerran mukana matkassa.

Parasta tässä tarinassa tosin on eeppinen piirakkataistelu. Siinä on menoa ja meininkiä Barksin pistäessä parastaan. Hervottoman hulinan ystäville tämä kohtaus toimii albumin huippukohtana. Sivumääränkin puolesta Atlantiksen arvoitus on tämän albumin ykkösjyrä.

Atlantislaisten myötä pääsimme ihastelemaan Barksin mielikuvitusta oikein kunnon laukalla, joten hehkutellaanpa tämän kattauksen tarjoamia scifi-meininkejäkin. Vaarallinen keksintö (Billions in the Hole, 1961) osoittautuu atomitiivistimeksi, joka onkin näppärä tapa paketoida satelliittiteknologiaa pienoisraketin kantokyvylle sopivaan kokoon. Ikävä kyllä vekottimella voidaan kutistaa myös Roopen rahasäiliö, Roope, Aku ja Karhukopla. Onneksi ankanpojat ovat pelastusvalmiudessa, sillä muurahaiset osoittautuvat nälkäisiksi.

Kattauksen päättävässä tarinassa Mehukauppaa (The Lemonade Fling, 1963) Roope on elementissään, eli opettamassa rahan ja rehellisen kirjanpidon arvoa nuorisolle. Roope turvautuu siis valepukuun tarkkaillaakseen nuoria mehukappiaita, joille Aku hankkii asiakkaita kerrankin tekemisisssään onnistuen. Vaan kuka saakaan tarinan lopussa opetuksen? Ja kuinka monta lasillista mehua Roopeen mahtuu?

11 klassista Barks-tarinaa kovissa kansissa siis tarjolla! Taide ja ääniefektit tarjoillaan mahdollisimman alkuperäisessä ilmiasussa, eli osa ääniefekteistä on meikäläisittäin outoja, mutta Barksin viiva loistaa niissäkin.

Carl Baksin sankarit: Tupu, Hupu ja Lupu kirja- ja sarjakuvakaupoissa 24. maaliskuuta 2021 ja verkkokaupastamme nyt heti!