Asterix Belgiassa eroaa ikävällä tavalla kaikista muista Asterixeista. Sitä lukiessa kyynel saattaa kihota silmäkulmaan muustakin kuin naurusta. René Goscinny kuoli kesken albumin tekoprosessin ja Albert Uderzo kunnioittaa toverinsa muistoa merkitsemällä yksin tekemänsä osuuden jatkuvalla sateella ja harmailla pilvillä. Varatkaa nessupaketti valmiiksi sivun 32 viimeisen ruudun kohdalla. Sarjakuvakäsikirjoittamisen suurmies ansaitsee kyyneleen tai kaksi.
Surullisesta sivumausta huolimatta koossa on jälleen sakea huumorisoppa, jossa hauskuutuspisteitä napsitaan muun muassa belgialaisten kieliriidoille nälvimällä. Juonen lähtökohtahan on sangen yksinkertainen: Julius Caesar kehui elämäkerrassaan belgialaiset vastustajistaan vaarallisimmiksi, Aladobix saa tämän tietoonsa, koska Belgiassa partioineet roomalaiset sotilaat pitävät voittamattomien gallialaisten kylän vartiointia lepolomana.
Aladobix päättää selvittää asioiden tolan ja matkaa Asterixin ja Obelixin kera Belgiaan. Luvassa on siis belgien kansallisten erikoispiirteiden kummastelua, ranskanperunoiden keksimistä ja tribuuttia belgialaiselle sarjakuville. Tosielämän julkimoista cameon suorittaa muun muassa pyöräilijälegenda Eddy Merckx. Roomalaisia selkäsaunotetaan myös oikein urakalla, joten laskisin tämän viiden väkivaltaisimman Asterix-albumin joukkoon. Merirosvojen kohtalo on jälleen kova. Tai ainakin kostea.
Asterix Belgiassa on siis pakollista kauraa muun muassa sotahistorian (Waterloo!) ja belgialaisen herkuttelukulttuurin (olvia!) ystäville, mutta edellä mainituista syistä albumi on oleellinen osa Asterix-kirjastoa muutenkin. Suosittelemmekin albumia ihan kaikille sarjakuvan ystäville.
Asterix Belgiassa juuri nyt kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla! Kannattaa toki kysäistä kirjastostakin!
