Hehkuteltavien albumien suhteen kärsimme tällä hetkellä runsaudenpulasta, eli hehkuteltavaa todellakin riittää. Ja hyvä niin. Ikävä kyllä näitä pulatilanteita ei ole vuodessa liian montaa, ja tämä paras rytinä keskittyy näin joulun alle. Koska marraskuun armoton hämärä iskee päälle ihan näillä näppäimillä, niin suunnatkaamme hehkutteluretkemme Arizonan vähintään yhtä armottoman auringon alle, josta Winchesterin jyvälle löytyy Tex-suuralbumi Armottomat – piirtäjämestari Claudio Villan kauan odotettu paluu kansiartistin hommista sarjakuvapiirtäjän rooliin.
Kun Villa sai Tex Willerin numeroissa 15/2002–2/2003 ilmestyneen Claudio Nizzin juoniman Mefisto! -eepoksen päätökseen, hän pääsi heti iskemään hampaansa kiinni tähän Mauro Bosellin upeaan tarinaan, joka päätettiinkin pian nostaa kuukausittaisen julkaisun sivuilta omaksi suuralbumikseen. Tässä kohtaa iskivät kuitenkin mutkat matkaan, sillä sekä onneksemme että epäonneksemme Villa sai noilla tienoin harteilleen Texin kansitaiteilijan ponchon, jonka mukana tuli kaikenlaista muutakin taiteilusäätöa keräilykorteista alkaen. Tälle eeppiselle sarjakuvaseikkailulle ei siis löytynytkään piirtäjämaestron kalenterista tilaa. Ennen kuin nyt.
Armottoman hyvän sarjakuvatarinan lisäksi tämä albumi sisältää myös sangen muikeat extrat. Graziano Fredianin artikkeli esittelee meille Villan asemaa Texin eliittipiirtäjänä ja käy läpi tämän albumin syntyhistoriaa. Tämä on kuitenkin vain alkupala, sillä pääruokana pääsemme nauttimaan Gianmaria Contron Villa-haastettelusta, joka on luonnollisesti maustettu runsain kuvitusnäyttein. Jälkiruokana toimii Luca Barbierin artikkeli lännneviihteen legendaarisimmista veljeskatraista. Jaa, mitenkö veljeskatraat liittyvät tähän albumiin? No sillä tavalla, että päävastustajinaan Texillä ja Carsonilla on kolmen konnaveljeksen harvinaisen häijy kopla.
Pitää nyt alleviivata, että kolmen hyvin erilaisen veljeksen. Boselli ja Villa ovat sisäistäneet hyvän konnan arvon lännentarinalle. Mitä ilmeikkäämpi ja persoonallisempi, sitä parempi. Ja kun näillä kolmella on vielä käytettävissään runsaahkot kohortit hyvin erilaisia kätyreitä, joille heillekin suodaan runsaasti ruututilaa, niin sankareilla riittää puuhaa ja lukija pääsee nauttimaan täydellisesti rytmitetyistä toimintakohtauksista, joiden elokuvallinen toteutus hivelee sekä kriittistä että kritiikitöntä lukijaa. Eli ensimmäinen lukukerta menee ahmien ja toisella kerralla ihmetellään toteutuksen laadukkuutta. Tämä teos tosin kestää helposti kolmannenkin lukukerran jo tämän vuoden puolella. Laatulukemista joulun pyhiksi.
Kuten täällä blogissamme on aikaisemminkin todettu, niin spoilailematta paras. Kerrottakoon, että Armottomat sisältää 240 sivua lännentoimintaa, joka haastaa minkä tahansa vuonna 2020 ilmestyneen minkä tahansa formaatin lännentoiminnan. Lämmin suositus siis kaikille westernien ystäville. Tämän albumin kuuluu kulua muidenkin kuin vain Tex-entusiastien hyppysissä.
Luvassa on kaksintaisteluja, intiaaninen kanssa kahinointia, takaa-ajoja, väijytyksiä, ovelia konnia, tyhmiä konnia, mieleenjääviä sivuhenkilöitä, Carsonin purnausta, julmuutta, jaloutta… romantiikkaa ei ole hitusen puolikastakaan, joten pussailuhommat ja flirttimeiningit joutuu tällä kertaa hakemaan muualta. Naishahmoja arvostavat joutuvat muutenkin pettymään pahoin. No onpahan naislukijoille tarjolla tavallistakin enemmän silmäkarkkia, kun ei ole naishahmoja syömässä huomiota äijäkaartilta. Tri Tuomio toivelistalle voidaan tosin lisätä naiskonnilla ladattu suuralbumi. Claudio Villan taiteella tai ilman.
Armottomat löytyy nyt sarjakuvakauppialta ja Lehtipisteiltä kautta maan. Vähimmällä vaivalla albumin saa hankittua klikkaamalla verkkokauppamme linkkiä tuosta alta…
