Tämän syksyn Maxi-Texissä on harvinaisen hyvin syksyyn sopiva kansi. Tummissa tunnelmissa jatketaan sisäsivuillakin, sillä tällä kertaa on noirimman laidan lännenviihdettä tarjolla. Tex ja Carson pääsevät siis esittelemään huomattavia etsiväntaitojaan, kun nuoren naisen murha pistää pienen kaupungin sekaisin. Syyllinen ei todellakaan ole ensimmäinen ja ilmeisin epäilty. Myrskyn jälkeen seuraa paljastusten tulva, eikä lyijykuuroilta vältytä.
Tämän Maxi-Texin kansien väliin on pakattu kaksi tarinaa, ja sivuista leijonanosan vie Pasquale Rujun kirjoittama ja Sandro Scascitellin kuvittama jylhä lännendekkari Myrskyn jälkeen. Scascitelli vastaa myös kakkostarinan kuvituksesta, joten käytännössä tämä Maxi on hänen näytöstään. Scascitelli viettää ensi vuonna 50-vuotistaiteilijajuhliaan sarjakuvan ammattilaisena, ja tämän julkaisun sivuilla pitkä ura näkyy väkevänä visuaalisena kerrontana.
Film noirin mestarien jäljillä
Kun Tex-entusiastit ryhtyvät parin kuukauden päästä arpomaan vuoden 2023 suosikkijulkaisujaan, niin veikkaanpa tämän Maxin olevan mukana kärkikahinoissa. Scascitellin jälki on niin julmetun komeaa. Kuvitusnäytteiden valitseminen on harvoin ollut näin vaikeaa, sillä hehkutettavaa olisi niin paljon. Kevään Maxi-Tex oli Massimo Rotundon show, joten Tex todellakin saa piirtäjämestarit liekkeihin.
Käsikirjoittajavelho Ruju maustaa dekkarinsa monista western-klassikoista tutuin aineksin – sukuvihakin kiehuu kuin William Wylerin Suuressa maassa ikään. Scascitellin hyvinkin elokuvallinen kuvakerronta ei sekään häivytä mielikuvaa siitä, että tätä julkaisua lukiessaan katsookin vuosikymmeniä vanhaa klassikkoelokuvaa. Ehkä oma osansa tässä on väkivahvalla mustavalkoisella ilmaisulla, sillä myös Fritz Lang tulee hakematta mieleen tämän murhaajajahdin pyörteissä.
Olen täällä blogissamme ennenkin korostanut ilmeikkäiden sivuhenkilöiden ja statistien arvoa hyvän länkkärin reseptiikassa, ja Rujun ja Scascitellin tiimi on hyvin kartalla tämän asian suhteen. Reilu sivumäärä mahdollistaa järkevää tekemistä laajallekin hahmokaartille, ja tämä tila käytetään kiitettävästi hyväksi.
Kaunotar pulassa
Kakkostarinan Viimeinen erä on kirjoittanut entinen poliisi ja turvallisuusalan työntekijä Antonio Zamberletti, jolla on muutaman romaanin lisäksi takanaan pitkä ura käsikirjoittajana Bonellin sarjakuvatallissa Dampyrin ja Zagorin parissa. Kokenut konkari siis kyseessä. Tarpeeksi kokenut hoksatakseen, että Texin kohdalla ei tarvitse keksiä ruutia uudelleen, kunhan vain tarina on tarpeeksi räjähtävä.
Nuori kaunis nainen saa epämiellyttäviä vieraita hotellihuoneeseensa, mutta naapureiksi sattuneet Tex ja Carson sattuvat konnien harmiksi olemaan yhä hereillä. Tästä käynnistyy vyyhti, joka sisältää muun muassa neitokaisen rikollista uraansa pakenevan isän ja tämän kätkemän ryöstösaaliin jäljillä olevat entiset kollegat. Saako Zamberletti kudottua tästä tutun kuuloisesta vyyhdistä jännittävän kudelman? No tokkiinsa!.
Melodraamaa ei tässä tarinassa säästellä, sillä pääkonnahahmon on hyvä olla romanttinen. Tai ainakin romantiikan traumatisoima, sillä menneisyyden painolasti pukee roistoja siinä kuin sankareitakin. Scascitelli viihtyy elokuvallisen kerronnan ytimessä ja uskaltaa luottaa sanattoman ilmaisun voimaan. Pakko tosin antaa ilkikurista kritiikkiäkin – jos haluaa pelata sellaista herkku- tai hömssypeliä tämän pokkarin kanssa, jossa nauttii karkin tai ottaa naukun aina kun hahmon hattu on ulkona sarjakuvaruudusta, niin on parasta varata hollille megapussillinen namuja ja luopua siitä hömssyideasta ihan kokonaan.
Maxi-Tex: Myrskyn jälkeen nyt Lehtipisteissä ja sarjakuvakaupoissa kautta maan! Löytyy toki myös verkkokaupastamme niin kauan kuin painosta riittää!
