Aku Ankasta on helppo tykätä. Omaan erinomaisuuteensa vankasti luottava epäonnensoturi kahlaa useimmiten itse aiheuttamastaan kärhämästä toiseen, kolhuille immuunina ikuisen kiukuttelijan ja optimistin yhdistelmänä. Vaan olisiko Aku näin hienosti suomalaiseen makuun tuunattu sarjakuvasankari ilman Carl Barksin panosta Akun hahmoon? Ainakin allekirjoittanut epäilee vahvasti.
Carl Barksin sankarit: Aku Ankka paketoi 12 tarinaa Barksin kultakaudelta ilman ylimääräisiä krumeruuleja, eli tarjolla on 134 sivua sarjakuvaa koviin kansiin pakattuna ja Barksin taidetta arvostavassa koossa. Sivut ovat lähes sataprossenttisesti sarjakuvakäytössä, joten historiikkien ystävät joutuvat metsästämään biografiset tiedot muualta. Tällä kertaa Barksin tekstaamat ääniefektitkin on jätetty alkuperäiseen asuunsa, joten mahdollisimman retusoimatonta mestarin kädenjälkeä siis tarjolla.
Aloitamme kattauksen ajankohtaan sopivissa talvisissa tunnelmissa vuoden 1950 tarinalla Sankariteko, jossa Akun uhoaminen johtaa sankaritekoihin. Tai siis Aku yrittää tehdä sankariteon, ja taustalla Tupu, Hupu ja Lupu suorittavat niitä useita. Tuttu kuvio siis.
Barks ehti ennen sarjakuvauransa käynnistymistä kokeilla useampaakin ammattia vaihtelevalla menestyksellä, mikä näkyy tämänkin kokoelman tarinoissa. Akun vastoinkäymisissä on aina aitoutta mausteena. Aku kokeilee kykyjään muun muassa mekaanikkona, valaan esittelijänä ja useammankin eri lajin kilpa-ajajana, veljenpoikien ihmetellessä vierestä ja viattomien kärsiessä. 
Akun ja veljenpoikien suhde ei ole huumoriltaan enää kovin tätä päivää. Vitsaa ei säästellä, mutta toisaalta Akun tötöilyistään saamat rangaistukset ovat nekin välillä hyvinkin kovennettuja. Liioittelu toki kuuluu huumoriin, mutta välillä nykylukija ehtii huolestua, että millaista kurinpitoa sitä 50-luvun Yhdysvalloissa oikein harrastettiinkaan. Nyt kun pakollinen paheksuminen on saatu alta pois, niin siirtykäämme romantiikkaan ja autoihin. Akun ikoninen kotterokin pääsee siis loistamaan (ja kärsimään) eräässä tämän kokoelman helmistä, kun Huutokauppajuhla (1961) pistää veljenpojat, Akun, tämän auton ja Iineksen pinnan koetukselle. Loppu yllättää mukavasti.
Aku ei siis siemaile tappion karvaasta kalkista kaikissa näistä näistä tarinoista. Tosin välillä Barks on ensialkuun tarinoidensa sankaria kohtaan tarpeettomankin julma – esimerkiksi tarinassa Peloton ja nuhteeton (1957) Aku joutuu kärsimään kohtuuttoman määrän tarpeetonta pilkkaa naamiaispukeutumisestaan, joka tiukan paikan tullen osoittautuu kuitenkin odottamattoman hyödylliseksi.
Tarjolla on siis Barksin luoman peruskallion kovinta ydintä, jossa Akun lisäksi pääsevät loistamaan myös Barksin omat luomukset. Vierailevina tähtinä pääsemme nauttimaan esimerkiksi Roope Ankan ja Kroisos Pennosen seurasta. Nippelitiedon ystäville kerrottakoon, että tämän kokoelman Ihmebensiini (1961) sisältää ensimmäisen ja viimeisen kerran, kun Kroisos esiintyy Barksin tarinassa. Kaikille tutun Roopen kilpakumppanin jatkokehittylystä vastasivat italialaiset Ankka-maakarit.
Ankka-maailmassa seikkailtaessa Carl Barksin perintö on hyvä olla hallussa. Tämä opus on oiva tiekartta tämän huumorisarjakuvan mestarin tuotantoon ja samalla myös Aku Ankan tuttupäiseen hahmoon!
