Tuhtiakin tuhdimpaa lännenviihdettä – Flagstaffin suuri vehkeily

14.11.2016 Tri Tuomio

Vuosi 2016 on ollut Tex Willerin ystäville hyvää aikaa. Perusjulkaisussa jatketaan tasaisen laadukkaalla linjalla. Suuralbumeissa on päästy ihailemaan muun muassa Paolo Eleuteri Serpierin ja Enrique Breccian taidetta. Kirjasto lataa klassikkoa klassikon perään ja Kronikat pitävät huolen nostalgiasäväreistä. Panini pukkasi markkinoille keräilykirjankin.

Vuoden ylivoimaistesti tuhdein Tex-julkaisu on kuitenkin mahtiopus Flagstaffin suuri vehkeily – 784 sivua jykevää lännenseikkailua. Sivumäärästä huolimatta giganttiin mahtuu vain kaksi seikkailua, joten nyt todellakin on pitkää seikkailua tarjolla. Nykyisin pisimmät tarinat mahtuva kolmeen perus-Texiin, mutta tämän albumin nimeä kantava tarinakokonaisuus on aikoinaan kattanut numerot 12/1985–1/1986. Alunperin 70-luvun alkupuolella julkaistu seikkailu on Gianluigi Bonellin ja Erio Nicolòn käsialaa.

texkirja

Päälle 500-sivuisen päätarinan lisäksi pakettiin mahtuu Flagstaffiin osittain sijoittuva Mies ilman menneisyyttä, joka on astetta nuoremman tekijäpolven taidonnäyte. Tarinasta vastaa Claudio Nizzi ja taiteesta Claudio Villa. Tex-diggareille erittäin tuttuja nimiä molemmat. Tämä Texeissä 15/1996–1/1997 julkaistu loppukevennyskin kellottaa sekin reilut 250 sivua, eli tällekin tarinalle on tarjolla syvyyttä ja kaikupohjaa.

texk1

Flagstaffin suuri vehkeily on vaatimattomasti kaikkien aikojen pisin yhtenäinen Tex-seikkailu. Tai ehkä Tex-seikkailu on tässä väärä termi, sillä Texin viruessa telkien takana molemmat Kitit ja Tiger Jack saavat myös runsaasti ruututilaa. Konnien eeppinen juonittelu ja sankareiden taistelu sitä vastaan rakennetaan huolellisesti, joten keskivertoon Tex-seikkailuun verrattuna tässä tarinassa on huomattavan vähän paikasta toiseen laukkaamista ammuskeluineen ja huomattavan paljon puhuvia päitä. Juonittelun panokset ovat sen verran kovat, että jännityskerroin pysyy katossa toiminnallisuuden ollessa sanallistakin.

texk2

Yritetäänpä juonitiivistelmää: Eräs mahtimies on iskenyt silmänsä navajojen mailla sijaitseviin kultaesiintymiin ja päättää häätää intiaanit mailtaan. Ensin tieltä raivataan Tex, joka saa riesakseen murhasyytteen ja päätyy pakkotyöhön. Julman juonen loppukaneettina Tex surmattaisiin “pakoyrityksen” yhteydessä ja navajot ajetaan mailtaan reservaattiin. Konnat juonineen ovat sitä luokkaa, että silkkihansikkaat unohdetaan jo alkupään sivuilla. Erittäin kovaksi keitetty länkkäridekkari siis tarjolla.

Navajojen kulta käväisee mielessä myös seuraavan seikkailun aikana, kun Tex kapakkatappelun jälkeen jälleen kerran korvaa vahingot ruhtinaallisesti ja tarjoaa kierroksen kaikille. Kuinka iso osa navajojen kullasta onkaan vuosien varrella päätynyt juottoloiden peilien uusimiseen ja janoisten tappelupukarien kurkkujen kostutukseen?

texk3

Mies ilman menneisyyttä on tavallisesta huomattavastikin poikkeava Tex-seikkailu, sillä tällä kertaa on tarjolla romantiikkaa Kit Willerin rakastuessa ute-päällikön tyttäreen. Nuori rakkaus tosin lepattaa veristen välienselvittelyjen keskellä, joten hempeilyä tasapainotetaan kyyneleillä.

texk6

Nizzin tarina on parasta laatu Texiä, mutta kuninkuusluokkaan sen nostaa Claudio Villan taide. Kansitaiteen erikoismies hallitsee myös sarjakuvallisen ilmaisun. Ja jos puhutaan kasvojen piirtämisestä, niin Villan realismin, ilmeikkyyden ja ilmaisuvoiman yhdistelmään kykenee noin yksi sarjakuvapiirtäjä tuhannesta. Veitsitappeluiden dynamiikkaa yhtään väheksymättä. Eli jos ensimmäisen tarinan eeppinen hitaus syö hermoja, niin välipalaksi voi nautiskella lopun silmäkarkit.

texk5

Tästä jykevä paketti joulukuusen alle siis. Luettavaa riittää koko pyhiksi, jos malttaa olla ahmimatta. Se ahmimatta jättäminen tosin saattaa olla melkoinen haaste.

Flagstaffin suuri vehkeily nyt kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla!

Avainsanat