Kevään kaivatuimmat ja kovaksikeitetyimmät sarjakuvauusinnat lienevät Brian Azzarellon ja Lee Bermejon Jokeri ja Juan Díaz Canalesin ja Juanjo Guarnidon Blacksad: Hiljainen helvetti. Jos haluaa nauttia dekkarinsa niin mustana kuin mahdollista, niin tämän kaksikon sivuilla noir on säädetty yhdelletoista. Molempien sarjakuvien kuvastossa miljöö nousee päähenkilöiden tasolle roolituksessa: Gotham on harvoin ollut näin synkän rujo ja New Orleans paljastaa sekä hurmaavat että karmivat puolensa. Karnevaalitunnelmissa kylvetään väreissä, mutta syrjäkujien pirtein väri on verenpuna. Vaikka Jokeri ja Hiljainen helvetti vievät lukijansa keskelle urbaaneja painajaisia, niin ne ovat myös huikaisevan kauniita sarjakuvia.


Blacksad: Hiljainen helvetti
Annamme aakkosten määrätä marssijärjestyksen, ja koska John Blacksad voittaa Jokerin sillä saralla, niin kurkistamme ensin Hiljaisen helvetin kansien väliin. Blacksadin neljäs seikkailu ei ole dekkari sanan varsinaisessa merkityksessä, eli sankarimme ei selvitä rikosta. Tämä pätee vielä enemmän Jokeriin, jonka päähenkilöt eivät todellakaan ratko murhamysteeriä, vaan tehtailevat murhia.

Vaikka Blacksad palkataan vain etsimään huumehelvettiin kadonnut lahjakas muusikko, niin murhia kuitenkin tapahtuu. Teos on kunnianosoitus New Orleansille, mutta kiiltokuvasta se on kaukana. Ja vaikka kyse on eläinsarjakuvasta, niin lapsillehan Blacksad ei millään muotoa sovellu. Hiljainen helvetti on sekä kuvastoltaan että teemoiltaan mitä aikuisinta sarjakuvaa. Tämä pätee dialogiinkin, jonka käännös on Kirsi Kinnusen käsialaa. Suomennos on sama kuin vuoden 2010 painoksessa, mutta ladonta on päivitetty.

Vaikka Blacksadin maailma on allekirjoittaneelle jo hyvinkin tuttu, niin aina vaan Guarnidon ilmeikäs hahmokatras saa lyötyä leukaluut lattiaan. Eläinmaailma antaa mahdollisuuden irrotteluun, joten luihut nilkit ovat maksimaalisen luihuja, korstot korskeita ja kaunottaret viehkoja. Statisteissakin riittää väkeä todella moneen lähtöön. Vaivaa ei ole säästelty – jos on olemassa suuren budjetin sarjakuvaa, niin tämä on sitä. Hyvin perusteltu joukkokohtauskin on tarjolla. Efekti on riemastuttavan koominen, kun John Blacksad päätyy hämyisiltä sivukujilta keskelle paraatia. Kunnianosoitus New Orleansille ei olisi täydellinen ilman juhlatunnelmia!

Jokeri
Azzarellon ja Bermejon Jokeri puolestaan on kunnianosoitus Jokerille, Gothamille ja Gothamin värikkäälle konnakaartille. Batman jätetään tylysti lähes tyystin huomiotta. Näkökulmahenkilönä tilannetta tarkkailee Jokerin kätyri nimeltä Jonny Frost, joka haistaa tilaisuuden nousta alamaailman arvoasteikossa, kun Jokeri vankimielisairaalasta vapauduttuaan ryhtyy valtaamaan takaisin vanhaa reviiriään.

Batmanin sijaan konnia kolhii ja nöyryyttää siis Jokeri, mutta sankaritarinasta ei ole kyse. Kuten lukija ehkä ennalta arvaa, niin Jonny Frostille on luvassa matka pimeyden ytimeen, sillä Jokeri ei pelaa täydellä pakalla. Frost luonnollisesti yrittää pelata omaan pussiinsa, mutta pelin panokset nousevat uhkaavasti ja pelin päämäärää hämärtyy vielä uhkaavammin.

Azzarello kirjoittaa Jonny Frostille juuri tarpeeksi menneisyyttä, että lukija kiinnostuu hahmon kohtalosta ja kärvistelystä. Albumin Jokeri on Heath Ledgerin ja Christopher Nolanin Jokeri-tulkinnalle habituksensa lainannutta mallia, mutta elokuvallista vastinettaan huomattavasti ikävämpi tapaus. Siinä määrin huomattavasti ikävämpi, että on syytä huomauttaa tämänkin albumin olevan nimenomaan aikuisille suunnattua sarjakuvaa, vaikka sama hahmokaarti joskus seikkailee nuorisollekin suunnatussa viihteessä. Tarinakaari antaa tekijöillä mahdollisuuden marssittaa estradille Gothamin konnalauman raskassarjalaiset, joten muun muassa Harley Quinn, Harvey Dent, Pingviini ja Arvuuttaja käyvät vähintäänkin kääntymässä.

Mick Grayn tussaus ja Patricia Mulvihillin värit ovat albumissa merkittävässä roolissa. Rujon kaunista Gothamia on lähdetty tekemään, ja tavoitteessa on onnistuttu kiitettävästi. Visuaalisuus on tämän albumin juttu, joten kirjallisen kerronnan puolella Azzarello antaa hahmojen ilmaista itseään tiiviisti ja turhia palopuheita vältellen. Toki Jokeri sellaiseenkin sortuu viimeisten sivujen häämöttäessä, koska superkonnan on tehtävä superkonnantöitä. Ytimekkäästä käännöksestä vastaa ikioma Jouko Ruokosenmäkemme. Käännös ja ladonta ovat identtiset vuoden 2011 laitoksen kanssa.

Jos etsii hyvän tuulen sarjakuvia, niin Jokeri ja Hiljainen helvetti ovat välteltävien teosten kärkipäässä. Jos haluaa koluta sarjakuvamaailman ankeimpia räkälöitä epämääräiseksi äityvässä seurassa, niin jackpot tuplana tarjolla. Taustamusiikiksi näille molemmille saattaisi passata Tom Waitsin kolhon komea Bone Machine. Herkimpiä hirvittävää rouhimista ja räjähtävää kauneutta samassa paketissa.
Jokeri ja Blacksad: Hiljainen helvetti löytyvät juuri nyt sarjakuvakaupoista kautta maan. Jos painos ei ole päässyt loppumaan, niin linkki verkkokauppaamme löytyy tuosta alapuolelta.

Blacksad 1: Kissa varjoisilta kujilta
Pehmeäkantinen, 2024
Alin hinta 30 päivän aikana: 16,95 €.