TEX WILLER ON 75-VUOTIAS!

Liuskoista pokkarikokoon

Tänä vuonna kaikkien tuntema Villin lännen sarjakuvasankari Tex Willer on täyttänyt synnyinmaassaan Italiassa 75 vuotta ja Suomessakin mittariin on tullut jo 70 vuotta. Tex Willerin loivat Milanossa käsikirjoittaja Giovanni Luigi Bonelli ja kuvittaja Aurelio Galleppini. Sarjakuvaa julkaistiin aluksi yksirivisenä liuskaformaatissa, kunnes Italiassa siirryttiin 1950-luvulta lähtien vaiheittain nykyisin käytössä olevaan pokkariformaattiin. Suomessa ensimmäinen pokkari-Tex julkaistiin vuonna 1971. Tex Willer on ollut järjettömän suosittu, sitä on julkaistu 28 maassa ja myyty ainakin 37 maassa, siitä on tehty tietokirjoja, postimerkkejä ja jopa elokuva. Vaan mitä Tex Willerille kuuluu nykyään?

Nykypäivän Tex Willerin kustantamisessa koettiin suuri käänne 26.9.2011. Sinä päivänä Bonelli Editoren pitkäaikainen toimitusjohtaja ja Giovanni Luigi Bonellin poika Sergio Bonelli kuoli. Hänen seuraajakseen astui poikansa Davide, mutta varsinkin Tex Willerin suhteen suuntaviivat on sittemmin luonut sarjan ensisijainen käsikirjoittaja Mauro Boselli.

Texin kulta-aika

Sergio Bonellin aikana Tex vietti kulta-aikaansa. Yksittäisen julkaisun myyntimäärät ylittivät 1970–80 -luvuilla helposti 700 000 kappaleen rajapyykin. Kuukausijulkaisun ohelle tuli 80-luvulta lähtien pikkuhiljaa muitakin formaatteja: suuralbumi, Maxi-Tex ja Almanacco del west. Tarinoiden taso oli tasainen ja hyvä, ja joskus näissä oheisjulkaisuissa vieraili joku maineikas tekijä kustantamon ulkopuolelta. Kuten vaikkapa Joe Kubert tai Colin Wilson. Tekijät kiittivät ja ylistivät Sergio Bonellia siitä, että kustantamossa ajateltiin ensin sarjakuvaa ja vasta sitten rahaa. Oli helppoa olla jalomielinen, kun sarjakuva myi kuin häkä.

Sergio Bonellin elämän loppupuolella Texin myyntiluvut lähtivät jyrkkään laskuun. Hän reagoi tähän lanseeraamalla erilaisia uusintasarjoja. Vanhoja tarinoita alusta lähtien uusivien pokkarisarjojen Tutto Tex ja Tre Stelle ohelle tuli kolmas samanlainen sarja Nuova ristampa vuonna 1996. Vuonna 2007 aloitettiin kerran viikossa ilmestyvä nelivärinen Tex Willer Kirjasto (Suomessa sarjaa julkaistaan viisi numeroa vuodessa), jossa siinäkin julkaistaan kaikki vanhat tarinat alusta lähtien. Seuraavaksi vuorossa oli vuonna 2011 lanseerattu uusi oheissarja Color Tex. Sergio Bonellin kuollessa kuukausijulkaisujen myyntiluku oli kaikesta huolimatta laskenut 200 000 paikkeille ja suunta oli edelleen laskusuunnassa.

Color Tex 4:n kansi vuonna 2013 oli **Laura Zuccherin** taiteilema. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun nainen osallistui Texin tekemiseen. Zuccheri on myöhemmin kuvittanut suuralbumin nimeltä *Doc!* ja tulossa on värialbumi *Pearl*.

Sääntöjen aika

Sergio Bonellin aikaa leimasivat tekijöitä tiukasti rajoittavat säännöt, joita valvoi 1980-luvun puolivälissä luotu valvontakomissio, jonka muodostivat Bonellin ohella Tiziano Sclavi ja Decio Canzio. Vuonna 2004 komissio laati ohjeistuksen siitä, mitä tarinoissa ei ainakaan saa olla. Kiellettyjen aiheiden listalla olivat muun muassa sosiaaliset ongelmat, Texiä ei saanut jättää pitkäksi aikaa yksin naisen kanssa, eikä intiaanityttöjen sieppausta tai edes niiden uhkaa saanut esittää. Selvää oli myös, että naisia ei saanut lyödä. Texin hahmon piti koko ajan olla G. L. Bonellin luomalle hahmolle uskollinen ja käyttäytyä hillitysti. Alkoholia Tex sai nauttia mutta ei tulla humalaan. Myös kuvitukselle oli tiukkoja sääntöjä. Esimerkiksi Tex ei saanut nauraa ja hymyilläkin vain ani harvoin. Myös junien kirjoittamista tarinaan tuli välttää, koska niiden piirtäminen saattoi olla kuvittajille liian haastavaa ja aikaa vievää.

Tiukimmat säännöt koskivat siis naisia. Ehdoton perussääntö oli, että ei seksiä Texiin. Tämän saivat nahoissaan kokea esimerkiksi Tex Willerin saralla ensikertalainen Ernesto Carcia Seijas ja kokenut käsikirjoittaja Claudio Nizzi, joiden yhteinen suuralbumi joutui vuosiksi hyllylle liian monen ja liian seksikkään naishahmon takia. Lopulta suuralbumi Lamontin hyeenat ilmestyi vuonna 2011 (vähän Sergio Bonellin kuoleman jälkeen) monin paikoin korjailtuna versiona. Mauro Boselli myös valitti kuinka Sergio Bonelli oli kieltänyt hänen omasta mielestään monen erinomaisen tarinan kirjoittamisen. Kiellettyjä aihioita olivat muun muassa Texin hevosen Dynamiitin kuolema, uusi Mefisto-tarina sekä kaikkein eniten uusin Musta Tiikeri -tarina, sillä tämän hahmon viimeisimpään esiintymiseen oli saatu lupa vain, mikäli Musta Tiikeri peruuttamattomasti ja kiistattomasti heittää henkensä.

Mauro Bosellin aika

Kun Mauro Boselli pääsi määrittelemään Texin suuntaviivat, hän pyyhkäisi useilla Sergio Bonellin rajoitteilla takalistoaan. Toki valvontakomissio säilytettiin, mutta sen kokoonpano oli nyt Mauro Boselli, Marco Marcheselli ja Davide Bonelli. Ensi töikseen Boselli otti selvää, mitä lukijat halusivat. Tulokset olivat osittain ristiriitaisia. Haluttiin entistä pidempiä ja lyhyempiä tarinoita, haluttiin lisää värijulkaisuja ja haluttiin pitäytyä pelkästään mustavalkojulkaisuissa. Toiset halusivat Texiin naiskauneutta mutta toiset halusivat pitäytyä perinteisessä meiningissä. Boselli otti haastavaksi tehtäväkseen pyrkiä miellyttämään kaikkia.

Jo vuonna 2013 Color Tex alkoi ilmestyä kaksi kertaa vuodessa aikaisemman yhden sijaan. Nyt joka toinen julkaisu sisälsi pelkästään noin 30-sivuisia lyhyttarinoita. Tämä muutos on aiheuttanut eniten parran pärinää vanhoillisimmissa kannattajapiireissä, ja etenkin Suomessa, jossa näitä Color Texejä julkaistaan perussarjassa (Italiassa tämä on erillissarja, jonka voi ostaa vain lehtipisteestä, kuten kaikki muutkin Tex-julkaisut). Suomalaisilla kestotilaajilla ei siis ollut vaihtoehtoa olla ottamasta vastaan näin radikaalia uudistusta. Samalla tämä muutos tarkoitti sarjakuvan tekijäkaartin räjähdysmäistä kasvua, mikä vauhdittui tulevaisuudessa vielä lisää.

Vuonna 2016 julkaistiin kokonaan uudenlainen Romanzi a fumetti -sarja, jossa kopioitiin lyhyiden, värillisten albumien voimin ranskalaista BD-formaattia. Sarjan ensimmäisen osan toteutti eroottisiin sarjakuviin erikoistunut Paolo Eleuteri Serpieri. Myös Milo Manaraa houkuteltiin sarjan pariin, mutta hänen kanssaan ei päästy rahasta sopimukseen. Sergio Bonellin ei sentään tarvinnut nousta haudastaan, sillä ei Serpierin albumissa sentään mistään sexy-Texistä ollut kyse. Taiteilijalle oli kyllä annettu varsin vapaat kädet, mikä oli periaatteessa erittäin virkistävää. Palaute oli ilmeisesti sen verran kitkerää, että sarjan tulevissa osissa palattiin selvästi perinteisempiin tulkintoihin.

Kokeiluja ja merkkipaaluja

Ennakkoluuloton oli myös ratkaisu, jossa päätettiin luopua Almanacco del west -sarjasta, ja ottaa sen tilalle kahdesta lyhyehköstä tarinasta koostuva Tex Magazine. Toisessa näistä tarinoista Tex oli vain sivuhenkilö ja lopulta julkaistiin tarinoita, joissa Texiä ei ollut lainkaan. Tämä kokeilu lienee tullut päätökseensä, sillä viimeisimmässä numerossa Tex esiintyi jälleen kummassakin seikkailussa. Tämäkin uudistus koettiin vuonna 2016, josta muodostui todellinen merkkipaalu Texin historiassa.

Vuonna 2016 nimittäin yhtiön uusi päätoimittaja Simone Airoldi teki Mauro Bosellille tarjouksen, josta tämä ei voinut kieltäytyä. Kyseessä oli uusi, kronologisesti etenevä Tex-sarja. Boselli otti ajatuksen ensin empien vastaan, mutta kun Airoldi tarkensi, että sarja voisi keskittyä nuoreen Tex Willeriin, oli asia selvä. Nuoren Texin seikkailuja oli nimittäin juuri julkaistukin Romanzi a fumetti -sarjassa, ja kaksi muutakin tarinaa oli jo tekeillä: Bosellin ja kuvittaja Pasquale del Vecchion yhteinen Maxi-Tex Nueces Valley, jota voidaan pitää Texin modernina klassikkona sekä suuralbumissa julkaistu Bosellin ja Stefano Andreuccin Loistava lainsuojaton.

Kypsyttely vei aikansa, ja ensimmäinen nuoren Tex Willerin seikkailu ilmestyi Italiassa vuonna 2018 ja Suomessa kahta vuotta myöhemmin. Kyseessä oli kuukausijulkaisu, joka oli hieman ohuempi kuin Texin perussarja. Tämän julkaisun myötä vuotuisesti julkaistujen sivujen määrä nousi 37,2 prosenttia, ja keräilijöiltä alkoi loppua hyllytila. Nuoren Texin kuvittajakaartiin pestattiin aivan Tex-tiimin eturivin kuvittajia, etunenässä nykypäivän tähtipiirtäjä Pasquale del Vecchio, joka on ehtinyt Nueces Valleyn jälkeen kuvittaa jo kaksi tärkeää nuoren Willerin seikkailua.

Kuvarivi Mauro Bosellin ja Bruno Brindisin nuoren Tex Willerin seikkailusta *Kultaisen kehän ritarit*.

Nuori Tex Willer

Kokonaan uuden sarjan luominen nuorelle Texille oli nerokas veto. Nyt päästiin kertaheitolla jo vähän rasittavaksi käyneestä Texin yksiavioisuudesta, sillä tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Texin navajovaimoa Lilythiä. Nuori Tex on saanut olla vallaton ja seikkailunhaluinen nuorukainen, jolla myös himot hyrräävät. Mistään seksillä mässäilystä ei silti ole kyse. Ja kun sarjan pääasiallinen kirjoittaja on ollut huippumotivoitunut Bloody-Mauro Boselli, niin vainajia on tehtailtu railakkaaseen tahtiin. Nuoren Texin seikkailujen resepti on ollut toimiva, ja moni lukija pitää tätä uutta sarjaa nykyisistä kaikkein kiinnostavimpana. Ja miksi eivät pitäisi, sillä sarjalla on se etu kaikkiin muihin Tex-sarjoihin nähden, että tarinoita ei tarvitse kirjoittaa ikuisesti nelikymppiselle Texille, jonka poika on jämähtänyt ikuisesti myöhäisteini-ikäiseksi hahmoksi.

Aikoinaan liuska-ajan Texeissä harpattiin 15 vuotta käytännössä yhdessä yössä, joten nyt tätäkin aukkoa on mahdollista paikkailla seuraavat vuosikymmenet. Lisäksi näitä seikkailuja on voitu sijoittaa myös Texin alkuperäistä ensiesiintymistä aikaisempaan aikaan, joten temmellyskenttää uusille tarinoille on suorastaan yltäkylläisesti. Ainut harmi on ollut, että nuoren Texin alkuperäinen idea kronologisesti etenevästä sarjasta on sotkettu muutamalla takautumina kerrotuilla tarinoilla, mikä on sekoittanut kokonaiskuvan muodostumista Texin vaiheista.

Puritanistisimmille lukijoille on jäänyt perussarja, Suuralbumi sekä pitkälti myös Maxi-Tex. Normaalien kahden pokkarin mittaisten tarinoiden joukkoon on tullut useita kolmen pokkarin mittaisia seikkailuja (yhdessä pokkarissa on 110 sarjakuvasivua) ja muutama niitäkin pidempi. Mieleenpainuvimpia tarinoita tässä suhteessa ovat olleet Mauro Bosellin ja kuvittaja Maurizio Dottin yhdessä laatima lähes neljän pokkarin mittainen El supremo, joka julkaistiin Italiassa vuonna 2013 ja Suomessa seuraavana vuonna. Toinen vastaava merkkitapaus oli Kadonneita laivoja etsimässä, jonka kuvittaja Giovanni Bruzzo ja Mauro Boselli tekivät yhdessä vuonna 2021.

Suuralbumissa *Finneganin rangerit* Mauro Boselli päätti kokeilla yhdessä kuvittaja **Majon** kanssa uskollisten lukijoiden sietokykyä. Tarinassa Tex lyö naista ja Kit Willer puuhastelee prostituoidun kanssa.

Mefiston paluu

Asiakaspalautteen rohkaisemana Boselli alkoi toteuttaa Sergio Bonellin hylkäämiä tarina-aihioita. Niinpä vuonna 2016 saatiin pitkästä aika uusi Mefisto-tarina, jossa esiintyi myös tämän poika Yama. Kolmen pokkarin pituinen tarina nimeltä Yaman merkki julkaistiin Suomessa seuraavana vuonna. Tämä oli kuitenkin vain alkusoittoa ja lämmittelyä sille, mitä tuleman piti, sillä vuonna 2022 julkaistiin peräti seitsemän pokkarin Mefisto-kokonaisuus, joka tosin oli nimellisesti jaettu kahteen osaa: Tohtori Waylandin hullujenhuone ja Sierra Nevada.

Näistä ensimmäisen osan kuvittivat Gianluca ja Raul Cestaro ja jälkimmäisen Fabio Civitelli, joka vastasi myös pari vuotta varhaisemman esiosan kuvituksesta. Tämä Mefisto-kokonaisuus sisälsi monella tapaa parasta Tex Willeriä, mitä koskaan oli julkaistu, mutta liika oli liikaa. Osalle lukijoista tuli ähky. Kaiken huipuksi samaan syssyyn julkaistiin Italiassa Nuoren Tex Willerin erikoisjulkaisu, joka oli omistettu kokonaan Mefistolle. Tarinaa Le origine del male ei ole vielä Suomessa julkaistu.

Cestaron kaksosten upeaa Mefisto-kuvitusta.

Konnia ja vierailevia sankareita

Myös muut vakiokonnat saivat Bosellin himoamat paluunsa. Proteuksen paluun sai kirjoittaa Pasquale Ruju ja kuvittaa Bruno Ramella vuonna 2018. Seikkailu sai runsaasti kielteistä palautetta, sillä naamioitumisen mestari oli nyt hänkin saanut käytännössä yiluonnollisia voimia, ja muistutti enemmän Taika-Jimin vihollista Savikamelia kuin omaa itseään. Rikollinen nero Mestari puolestaan muotoutui nyt hänkin lähes yliluonnolliseksi hahmoksi, joka taidokkaasti naamioi epämuodostuneet kasvonsa. Yli 400-sivuisen tarinan Mestarin varjo kirjoitti Mauro Boselli ja kuvitti Maurizio Dotti vuonna 2018. Samana vuonna Tex Magazinessa julkaistiin samoilta tekijöiltä myös tarina Dynamiitti, jossa Texin uskollinen ratsu Dynamiitti sai surmansa. Uskollisilla faneilla meni roska silmään, mutta lähinnä siitä syystä, että tuo tarina tuli ylipäätänsä julkaistua. Pian saamme nähdä, miten fanikunta reagoi, kun saavat käsiinsä tarinan, jossa Musta Tiikeri kaikesta aiemmin tapahtuneesta huolimatta herätetään henkiin. Sitä ollaan nimittäin juuri tämän tekstin kirjoitushetkellä julkaisemassa Italiassa.

Kerrottakoon vielä, että täydentääkseen värisuoransa Sergio Bonellin tyrmäämillä aiheilla on Boselli toteuttanut ideansa italialaisten lännensankareiden ristisiitoksista. Maxi-Texissä julkaistiin vuonna 2020 Bill-veljekset, jossa Tex kohtaa aiemmin omassa sarjassaan seikkailleet kolme Bill-veljestä. Seuraavana vuonna nuoren Texin erikoisjulkaisussa nähtiin tarina, jossa esiintyi Zagor. Tätä tarinaa ei ole käännetty suomeksi. Kummankin seikkailun kirjoitti Mauro Boselli ja kuvitti Alessandro Piccinelli. Seuraava Zagor-tarina on jo tekeillä. Piccinelli on muutenkin saanut paljon vastuuta Bosellin parhaiden käsikirjoitusten parissa, sillä vuonna 2012 ilmestyi maassamme Yellowstonen turkismetsästäjät ja vuonna 2015 Syvyyksien käärmeihmiset. Molemmat ovat erinomaisia seikkailuja.

Yhdysvalloissa on innostuttu julkaisemaan Zagor-tarinoita, mutta myös Tex on saanut vuoronsa juurikin Zagorin vetoavulla.

Piccinellin Maxi-Tex Bill veljekset edustaa monella tapaa kyseisen formaatin parhaimmistoa, sillä siinä sekä teksti että kuvitus toimivat. Maxit saivat alkunsa aikoinaan, kun Sergio Bonelli alkoi saada riesakseen tarinoita, joita hän ei katsonut sopiviksi perussarjassa julkaistaviksi. Usein syynä oli tarinan liiallinen omaperäisyys tai kuvituksen kehnous. Ikävä kyllä sarja on säilyttänyt statuksensa erikoisten ja osin myös kehnojen tarinoiden roskalaatikkona. Tuorein esimerkki tästä lienee Lito Fernandezin kuvittama ja Suomessa 2014 julkaistu Alaskan ihmissyöjät. Muinaisen mestarikuvittajan piti tehdä debyyttinsä Texin parissa tällä tarinalla komeasti suuralbumissa, mutta toisin kävi, ja tarina kelpasi rimaa hipoen juuri ja juuri Maxiin lukuisten korjausten jälkeen. Toinen esimerkki oli kaksi vuotta sitten Suomessa ilmestynyt Miguel Angel Repetton jäähyväisteos Chicagon pomo, mutta siinäpä vanha mestari kykenikin sellaiseen ryhtiliikkeeseen, että lopputulos oli lähes vanhojen mestariteosten tasoa.

Totuuden nimissä on sanottava, että vaikka kuvituspuoli joskus jättää toivomisen varaa, niin tarinapuoli Maxi-Texeissä on usein silkkaa timanttia. Esimerkistä käy Roberto Dison kuvittama Suuri kilpajuoksu, joka julkaistiin Suomessa vuonna 2019. Tekstinikkari sillä kertaa oli Pasquale Ruju.

Valtaisan julkaisutulvan aikana Suomessa on jäänyt moni tarina julkaisematta, sillä kaikkea ei saada mahdutettua perussarjaan. Italiassa perussarja on vuositasolla lavennettu käytännössä 13-osaiseksi, sillä jo kolmena kesänä on julkaisu ylimääräinen niin sanottu bis-pokkari. Nuoren Willerin kuukausijulkaisujen ohella on julkaistu aluksi vuosittain myös yksi erikoisjulkaisu, Speciale, ja nykyään niitä tehtaillaan jo kaksi vuodessa. Yhteensä näitä Specialeja on tullut kuusi, mutta mitään niistä ei ole julkaistu Suomessa. Maassamme on jäänyt julkaisematta myös seitsemän Color Texin lyhyttarinaa. Story House Egmontilla on kuitenkin suunnitelmia, joissa ainakin osa näistä julkaisematta jääneistä tarinoista saataisiin mahdutettua julkaisukalenteriin.

Pisteitä rohkeudesta

Mauro Bosellia ja muita Bonelli Editoren vaikuttajia voidaan kiittää rohkeudesta, vaikka ihan kaikki ratkaisut eivät ole olleet täysin onnistuneita. Helpoin ratkaisu olisi ollut seurata sivusta, kun myyntikäyrät vain jatkavat laskuaan. Nyt on tehty monta päätöstä, joiden ansiosta ainakin kustantamon kassavirta on pysynyt hyvänä. Iso ansio tästä menee uusien sarjojen ohella uusintajulkaisuille. Esimerkiksi Claudio Villan lähes 20 vuotta työn alla ollutta suuralbumia Armottomat myytiin Italiassa ainakin viisillä erilaisilla kansilla, ja kaikkia ostettiin. Kompletistikeräilijöitä edelleen löytyy, ja samaa paperia ja painomustetta ne kaikki julkaisut kuitenkin ovat, jos ei sisältöön kiinnitä huomiota.

Claudio Villan suuralbumia odotettiin kuin kuuta nousevaa. Kuvituspuoli täyttikin odotukset, mutta moni olisi toivonut Mauro Bosellin tarinalta enemmän.

Bosellin turvautuminen populismiin sekä laadun sijasta määrään on huolestuttavaa. Mitä seuraavaksi, kun kaikkiin fanikunnan toiveisiin on jo vastattu, ja edelleenkin on olemassa tyytymättömien joukko? Kaiken lisäksi kompletistikeräilijöiden joukko on alkanut vähentyä, eikä pelkästään luonnollisen poistuman kautta. Pääasia kaikesta huolimatta kuitenkin on, että Tex Willer jatkaa edelleen ja joka vuosi ilmestyy todella upeita tarinoita. Keskittykäämme niihin. Jäämme jännittämään, yltääkö Texin ura vielä täyteen 100 vuoteen!

Teksti ja kuvavalinnat: Janne Viitala

(Tässä artikkelissa esitetyt mielipiteet ja tiedot ovat kirjoittajan vastuulla, eivätkä millään muotoa edusta Tex Willerin toimitusta tai Story House Egmontia.)

Tex Willer on harvinaisen virkeä 75-vuotias! Suosittelemme tutustumaan tämän iättömän lännensankarin seikkailuihin. Niitä löydät Lehtipisteistä, sarjakuvakaupoista ja verkkokaupastamme.