Sarjakuva on taitolaji. Kuvan ja sanan yhteispeli vaatii paljon. Yksi alan pioneereista ja mestareista oli Carl Barks, jonka Aku Ankka -tarinat ovat huumorisarjakuvan historian virstanpylväitä. Mestarin tarinat tarjoilee herkullisimmassa muodossaan tämä albumisarja, joka kattaa eteemme ilmestymisjärjestyksessä sekä hitit, hudit, peruskauran että kuriositeetit. Carl Barksin Aku Ankka 19 on siis jälleen täyttä timanttia sekä sarjakuvan että Barksin historiasta kiinnostuneille. Toki myös Roope Ankan ensiesiintyminen nostaa tämän albumin historiallisen painoarvon kattoon ja ehkä jopa läpi sen.
Nuotilleen osuvaa huumoria
Surkeat soittoniekat (The Masters of Melody) toimii tämän albumin alkusoittona. Aku haluaa vain parasta ankanpojille ja tällä kertaa se paras on soittotaito. Tämän tarinan lähtökohdat ovat jopa aidon kasvatukselliset, eli Akun toivoo todellakin onnistuvan aikeissaan.
Tavoite on siinä määrin jalo, että Mummo Ankkakin osallistuu projektiin. Tupu, Hupu ja Lupu yrittävät kyllä parhaansa, varsinkin kunnollisen palkinnon häämöttäessä, mutta riitasoituinen savotta pakottaa Akunkin loistamaan luovuuden saralla. Karmein seurauksin. Kääntäjätiimi on ollut erityisen liekeissä tämän tarinan kanssa, joten hykerreltävää piisaa sanailunkin saralla.
Aku Ankka palomiehenä (Fireman Donald) saattaa olla tämän albumin kirkkain helmi, mutta se toki on makuasia. Kaikki klassiset elementit ovat paketissa mukana: Akun hybris aiheuttaa kaaoksen ja pojat paikkaavat parhaansa mukaan. Barks ei anna Akulle armoa, eli kaikki mikä voi mennä pieleen menee pieleen ja pahasti. Antisankarin rooli on joskus raskas.
Roope astuu estradille
Joulu Karhuvuorella (Christmas on Bear Mountain) on merkkiteos jo Roope Ankan debyytin myötä. Rikas setämies on tässä tarinassa yhä sangen kulmikas ja ehkä jopa hiomaton hahmo. Ärrimurri päättää testata sukulaistensa rohkeutta tullen positiivisesti yllätetyksi ja Aku saa kerrankin sankarin sädekehän. Barksin joululahja Akulle?
Tämän tarinan pyörteissä on helppo huomata Barksin tausta animaattorina – säntäilypainotteinen huumori takaa-ajoineen toimisi elävänäkin kuvana. Kuten kaikki tämän albumin tarinat, niin tämä jouluvelmuilu on vuodelta 1947. Se julkaistiin ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1958.
Aku Ankka kalkkunan jäljillä (The Terrible Turkey) päättää tämän kattauksen. Kiitospäivän kunniaksi taiteiltu tarina ei täällä niin lyö kipinää, koska kyseinen juhlapyhä herkkuineen on meikäläisittäin kovin vieras. Lopputulemana on melko suoraviivainen kalkkunajahti, jonka myötä Barks osoittaa jälleen kerran olevansa mieluummin saaliin kuin metsästäjän puolella. Loppuhuipennus lässähtää pahasti. Tai oikeastaan se iskee kiveen. Barksin huumori on kestänyt ajan hammasta uskomattoman hyvin, sillä näin hämmentävät hetket ovat todella harvassa.
Carl Barksin Aku Ankka 19 löytyy Lehtipisteistä ja sarjakuvakaupoista 28. tammikuuta. Aikaisempien osien hehkuttelut löytyvät täältä blogistamme ja itse albumit verkkokaupastamme.
