Hiippailemme hiljalleen halloweenia kohti ja syksyisiin kauhutunnelmiin voi virittäytyä vaikkapa Akun ja ankanpoikien seurassa. Carl Barksin Aku Ankka 17 on sarjan toistaiseksi ehdottomasti jännittävin ja ehkä jopa kauhistuttavin albumi, sillä sen kruunaa Koralliluolan kummitus, joka on Barksin maineikkaimpia seikkailuja. Muutkin kaksi tarinaa säikyttelevät sekä hahmoja että lukijaa ihastuttavan tiiviillä tahdilla.
Magiaa mahan täydeltä
Albumin avaa Aarrekartta (Donald Mines His Own Business, kesäkuu 1947), jossa Tupun, Hupun ja Lupun askartelema aarrekartta johdattaa Akun ja pojat keskelle autiomaata. Poikien villi mielikuvitus osuu hämmentävän lähelle maalia, ainakin mitä luonnonmuodostelmiin tulee. Aarteen sijaan ankat löytävät armeija ampuma-alueen, mutta onko tarinan räjähtävällä lopulla sittenkin hopeareunus?
Taikoja kotitarpeiksi (Magical Misery, heinäkuu 1947) luottaa jälleen Akun ja poikien väliseen kilvoitteluun huumorin lähteenä. Pojat uunottavat Akua yksinkertaisella silmänkääntötempulla, mistä sisuuntuneena Aku opettelee koko joukon taikakonsteja. Pojat menevät äimäksi juuri kuten Aku suunnittelikin, mutta uteliaat luonteet omaavat vintiöt haluavat tietenkin päästä perille Akun uusista kyvyistä. Katastrofin ainekset ovat siis kasassa, kun Aku päättää tarjoilla Iinekselle taikanäytöksen.
Kauhuklassikko
Kahden kymmensivuisen seikkailun jälkeen lopun albumin valtaa mahtiklassikko Koralliluolan kummitus (Ghost of the Grotto, heinäkuu 1947) on aito kauhutarina, jota Barks pääsee rakentelemaan huolella ja harkiten, eli sivumäärä (26) hyödynnetään hyytävän hienosti.
Goottilaisen kauhutarinan perinteiden mukaisesti paikalliset yrittävät varoittaa Akua ja poikia vaarallisesta yöstä, jolloin jonkun poikalapsi siepataan. Akulla ja veijareilla on kuitenkin kädet täynnä töitä, eikä paikallisten mysteereitä jakseta ottaa vakavasti. Levää pitäisi kerätä ja sitä löytyy Silmäkuoppariutalta.
Silmäkuoppariutalta löytyy levää yllin kyllin, mutta sieltä löytyy myös brittiläisen sotalaivan hylky, jota vartio valtava mustekala. Riutalla vietetyn yön jälkeen yksi asia on kuitenkin kateissa, ja se asia on Hupu. Ehkä niitä paikallisia olisi sittenkin kannattanut kuunnella!
Aku, Tupu ja Lupu eivät kuitenkaan luovuta suosiolla, eli Hupua lähdetään pelastamaan yhdessä tuumin ja kaikki keinot käytössä. Ikihäslääjä Aku todistaa taas, että rohkeus ei ihan heti lopu kesken ja neuvokkuuttakin piisaa, kun holhokit ovat vaarassa.
Tarinan viimeisellä sivulla lukija voi vain todeta “klassikko mikä klassikko” ja myhäillä loppuhuipennusta. Carl Barksin Aku Ankka 17 löytyy nyt Lehtipisteistä ja sarjakuvakaupoista kautta maan. Ja jos ei löydy, niin verkkokauppamme hoitaa tämän klassikon hellään huomaasi. Suosittelemme kaikille kilttien kauhutunnelmien ja sutjakan sarjakuvahuumorin ystäville! Suosittelemme tietenkin myös sarjan aikaisempiin osiin tutustumista!
