Marvelin ehkä kaikkien aikojen tunnetuin maxisarja Salatut sodat on taas saatavilla! Massiivinen, 12-osainen kertomus laittaa kaikki Marvelin suurimmat sankarit vastakkain firman kovimpien konnien kanssa, ja panoksena on koko kaikkeuden kohtalo.
Jim Shooterin kirjoittama ja Mike Zeckin, Bob Laytonin ja John Beattyn kuvittama huikea tarina ilmestyi suomeksi Hämähäkkimies-lehden jatkosarjana vuosina 1987-1988 sekä kovakantisena kokoelmana vuonna 2006. Sarjan merkittävyydestä kertonee jo sekin, että tuo kokoelma on nyt haviteltu keräilyharvinaisuus — ja se, että sarjan kahdeksannen luvun viimeisen sivun (jossa Hämähäkkimies saa klassisen asunsa tilalle uuden, kokomustan puvun) originaalipiirros myytiin alkuvuodesta 2022 maailmanennätyshintaan 3,36 miljoonaa dollaria.
Uuden julkaisun kunniaksi kaksi vanhaa patua — kirjan toimittaja Jouko ”Rmäki” sekä kääntäjä Antti Koivumäki — muistelevat omia kokemuksiaan Salatuista sodista!
JOUKO:
Oli vuosi 1984, ja olin jo jonkin aikaa parin kaverini kanssa ostanut säännöllisesti amerikkalaisia supersankarisarjakuvia turkulaisesta antikvariaatista. Tähän aikaan ei tokikaan ollut mitään nettiä, josta olisi voinut lukea kätevästi ennakkotietoja tulevista julkaisuista tai sarjoista, mutta Marvelin päätoimittaja Jim Shooter infosi lehtien toimituksellisilla sivuilla aika ansiokkaasti työn alla olevista projekteista.
Olimme siis kavereiden kanssa hyvinkin tietoisia siitä, että Marvel oli keväällä 1984 polkaisemassa käyntiin 12-osaisen ”maxisarjan” nimeltä Secret Wars, jossa tulisivat seikkailemaan kaikki yhtiön suurimmat sankarit ja katalimmat konnat. Tarina tulisi vaikuttamaan lähes kaikkiin Marvelin lehtiin, ja luvassa oli suuria, ”peruuttamattomia” mullistuksia.
Siitä en ole aivan varma, tiesimmekö jo etukäteen, että Shooter kirjoittaisi tarinan itse ja että kuvittajan pallille istahtaisi Mike Zeck, joka oli tehnyt jo tätä ennen suuren vaikutuksen piirtämillään Captain America -tarinoilla. Joka tapauksessa odotimme tätä käänteentekevää sarjakuvaa suurella innolla. Miten suuri olikaan pettymys, kun sarjan ensimmäinen osa MYYTIIN LOPPUUN neniemme edestä! Sitä ei enää saanut mistään — ja 80-luvulla amerikkalaiset kustantajat eivät juurikaan julkaisseet uusintapainoksia tai kokoomia, joten jos joku numero jäi välistä, sitä ei ihan helposti luettavakseen enää saanut. Niinpä me pääsimme mukaan Salattujen sotien menoon vasta toisesta numerosta alkaen…
ANTTI:
Heti aluksi historian alkuhämäriin! Vuonna -84 olin itse 7-vuotias, enkä todellakaan tiennyt tai ymmärtänyt tuon taivaallista amerikkalaisista julkaisuista. Sarjakuvat olivat kuitenkin elämässä jo kovasti läsnä, ja sitten 3–4 vuotta myöhemmin eli 1987–88, kun Salatut sodat alkoi ilmestyä Hämähäkkimiehessä jatkosarjana, pikku-Antti olikin hurahtanut melko vahvasti myös supersankarimeininkeihin.
Kerran meinasi yksi Hämiksen numero ja siten ”Salkkareiden” tärkeä osa jäädä välistä, mutta onneksi kotipitäjäni Iittalan kirjakauppa ei ollut vielä ehtinyt tehdä lehtipalautuksia, joten takahuoneesta löytyi kaipaamani lehti. Tästä viisastuneena tilasin (tai ruinasin porukat tilaamaan) Hämiksen kotiin, ettei vaan samanlaista pahaa tilannetta pääsisi enää syntymään.
Aivan ensimmäiseksi Salatuissa sodissa taisi mieltä kiehtoa se kaikkien hahmojen määrä. Että tällaisia ja tuollaisiakin on, jestas sentään! Ja nyt ne tappelee toisiaan vastaan!
JOUKO:
Jep, minäkään en ollut aiemmin nähnyt vastaavaa hahmokavalkadia supersankarilehdissä, vaikka joitakin vastaavia (tosin pienimuotoisempia) tarinoita Jenkeissä olikin julkaistu. Mutta esimerkiksi Marvelin vuonna 1982 julkaisema Contest of Champions oli ehtinyt minulta mennä täysin ohi, eipä sitä suomeksikaan silloin julkaistu.
Eniveis, numerosta 2 alkaen pääsin siis seuraamaan Shooterin kehittelemää tarinaa kuukausittain! Osa hahmoista oli minulle uppo-outoja (Molekyylimies nyt ainakin), mutta Shooter pohjusti hahmoja ja tapahtumia varsin hyvin — ja hän itse toteutti Stan Leen vanhaa viisautta, jonka mukaan jokainen sarjakuvalehti on jonkun lukijan ensimmäinen.
Tarinan edetessä toiset hahmot kohosivat selvästi keskiöön, mutta ihan kiitettävästi Shooter pyrki antamaan jokaiselle sankarille ja konnalle jotakin tekemistä ja haastetta. Sarjan edetessä kävi toki ilmi, että kaikkein mieluiten Shooter kirjoitti Tohtori Doomia — ja mikäs siinä, onhan Latverian monarkki varmaan paras Marvelin superkonna ikinä. Kaiken aikaa juttua seuratessa takaraivossa kupli kysymys: mitä peruuttamattomia muutoksia Salatuista sodista seuraa? Mahtaako joku sankari jopa kuolla taistelun tiimellyksessä?
ANTTI:
Molekyylimies oli minullekin uusi ja myös kovin kiehtova tuttavuus. Kaikkihan muistavat klassisen kohtauksen, jossa tyyppi tuosta vain nostaa vuorijonon ilmaan ja rysäyttää sen sankarien niskaan. Onneksi Hulkin voimien ja Reed Richardsin nokkeluuden ansiosta he selvisivät tuostakin (pahoittelut tästä kauhiasta spoilerista).
Molekyylimiestä ei taidettu tämän jälkeenkään juuri nähdä suomalaisissa julkaisuissa…? En ainakaan muista tavanneeni.
Uusia tuttavuuksia olivat myös Romutusryhmän jäsenet eli Romuttaja, Pallosalama, Paaluttaja ja Maansiirtäjä – ja heistä en silloin enkä sen koommin välittänyt oikein laisinkaan. Ihan täysiä tusinaroistoja, joiden tilalle olisi voinut Marvelin konnagalleriasta poimia monia muita paljon kiinnostavampia ja monipuolisempia hahmoja!
Shooter todellakin onnistui tekemään Tohtori Doomista hyvin mielenkiintoisen hahmon. Mutta toisaalta minua ainakin silloin ärsytti, miten hän kohteli esim. Ryhmä-X:ää ja Magnetoa, tai siis millaisen kuvan heistä halusi maalata.
”Peruuttamattomista” muutoksista tulee ensimmäisenä mieleen tietenkin Hämähäkkimiehen uusi musta puku, josta onkin sitten saatu tähän päivään asti lypsettyä jos jonkinlaista sarjistarinaa ja elokuvaa.
JOUKO:
Joo, mikään sarjakuvien maailmassa ei ole peruuttamatonta, varmaa on vain muutos! Tuo kohtaus, jossa Hulk kannattelee kokonaista vuorta hartioillaan on varmasti jäänyt myös monen fyysikon mieleen tästä tarinasta.
Menemättä sen syvemmälle spoilereihin tai tarinan tapahtumiin, pakko myöntää, että varsinkin uudemmilla lukukerroilla Ryhmä-X:n aika vähäinen rooli tapahtumissa pistää silmään. Mutta kyllähän Shooter toki tätäkin porukkaa kehitteli — Kolossin romanssi muukalaisnaisen kanssa, Xavierin outo johtamistyyli sekä Magneton hurmurielkeet vaikuttivat kaikki sen ajan RX-tarinoihin, joten oletettavasti mutanttiguru Claremont (joka siihen aikaan kirjoitti X-Meniä ja muita mutantteihin liittyviä lehtiä) on ne suht kivutta allekirjoittanut.
Juttuhan kulkee kuitenkin kuin höyryjuna, ja muistan, miten kuukausi toisensa jälkeen sain jännätä, että kuinkahan tässä lopulta käy. Ja niinhän siinä kävi, että viimeinenkin numero (12) myytiin loppuun nenäni edestä (jos se ikinä edes Suomeen saapui)! Marvelin amerikkalaisten peruslehtien kirjepalstoilta saattoi koota jonkinlaisen kuvan siitä, miten tarina päättyi — mutta varsinaisen sarjiksen pääsin lukemaan vasta, kun löysin hollantilaisen Secret Wars 12:n tamperelaisesta divarista! En tietenkään ymmärtänyt flaamia, mutta kykenin ainakin jotenkin seuraamaan tarinaa kuvien perusteella…
ANTTI:
Tokihan tuossa jännitettävää riitti, etenkin kun silloin piti tosiaan aina odottaa kuukausi seuraavaa julkaisua. Siinä tuli jo julkaistut osat luettua moneen kertaan hartaasti läpi ennen seuraavaa – ajatella, että meni kokonainen vuosi, ennen kuin koko stoori oli hallussa!
Salatut sodat olikin mm. kestonsa ja kaiken jännän ansiosta ehdottomasti elämäni tärkeimpiä sarjakuvakokemuksia. Ja enpä olisi uskonut silloin 10-vuotiaana, että vajaat parikymmentä vuotta myöhemmin pääsisin kääntämään tarinan uudelleen, vieläpä komeaan kovakantiseen kirjaan. Muistini mukaan silloin 2006 tein kyllä aina Egmontin toimistolla käydessäni melkoisen selväksi, että jos uusinta on tulossa, niin haluan ehdottomasti duunin itselleni. Ja katsokaa, näin myös kävi! Siitä suurkiitos, Rmäki.
Oman suomentamisen aikana yllätyin siitä, miten paljon sisältöä ja nyansseja alkuperäinen kääntäjä Mail-Man (tietysti legendaarinen hahmo, kaikki kunnia hänelle!) oli ihan vaan tylysti jättänyt pois. Tietty ajat ja ladontatekniikat olivat silloin erilaisia, mutta kuitenkin.
JOUKO:
Itse en ole ikinä ryhtynyt vertailemaan Hämis-lehtien ja kirjan suomennoksia keskenään, mutta joo, alusta asti oli muistaakseni selvää, että Antti suomentaa tarinan kirjaversion, ja hyvä niin! Yksi sarjakuvatoimittajan ilon aiheita on ehdottomasti se, että sitä pääsee työskentelemään omien lempisarjojensa parissa. Olin oikein ilahtunut, kun silloin aikanaan sovimme pohjoismaisten Marvel-kollegojen kanssa, että Salatut sodat julkaistaan kirjana — ja vielä ilahtuneempi siitä, että kirja kävi niin hyvin kaupaksi, eli se myytiin loppuun. Nykyäänhän tuosta ekasta kovakantisesta kokoomasta saa pulittaa melkoisen summan käytettynä. Ajat ovat kuitenkin toiset, ja niinpä uusintapainoksen ansiosta kaikki halukkaat pääsevät nyt lukemaan tätä sarjakuvamaailman merkkiteosta.
SALATUT SODAT on 348-sivuinen, kovakantinen ja isokokoinen sarjakuvakirja täynnä kosmisia visioita, huimaa draamaan ja taistelua — sekä suosikkisankareita aina Hämähäkkimiehestä Kostajiin ja Ryhmä-X:ään! Kokoelma on myynnissä kaikissa hyvin varustetuissa kirja- ja sarjakuvakaupoissa sekä Story House Egmontin verkkokaupassa.
