Kari Korhosen upea, kovakantinen Roope Ankan päiväkirjat on viimein ilmestynyt. Kokoelma sijoittuu oivallisesti Carl Barksin ja Don Rosan Roope-tarinoiden jatkoksi ja paljastaa uusia, yllättäviä seikkoja vanhan visukintun nuoruuspäivistä.
Julkaisun kunniaksi Suomen oma ankkamestari suostui haastatteluun, kääk ja vääk! Otetaanpa siis Kari piinapenkkiin!
Mikä Roopen hahmossa viehättää lukijoita ja tekijöitä?
Roope on monimutkaisempi mies kuin mitä ensisilmäyksellä uskoisi. Toki raha ja valta on kiinnostavaa jo sinällään, ja hahmot joilla on suuri intohimo ovat mukavia kirjoitettavia, mutta Roope on myös hellyyttävä saituudessaan ja romantikko, joka rakastaa kolikoita ja seteleitä, kultaa ja aarteita.
Roopen taustaa ovat aiemmin valottaneet Carl Barks sekä Don Rosa. Kuinka vaikeaa oli sovittaa omat tarinasi vanhojen eeposten kanssa yhteen?
Siinä on oma haasteensa ja otan vastuun vakavasti, mutta aivan ryppyotsaisen tarkka en haluakaan olla. Tarinat voi halutessaan sijoittaa esimerkiksi Rosan aikajanalle, mutta tarkoitus on kasvattaa Roopen legendaa; kertoa ne nuoruuden seikkailut, jotka ovat vielä kertomatta. Roope on ehtinyt pistää lusikkansa moneen soppaan!
Olemme kaikki suurmiehen elämäkertureita ja kuten elämäkerroissa aina, eri kirjoittajat painottavat eri asioita ja löytävät uusia faktoja.
Barks loi aikanaan Roopelle varsin värikkään konnagallerian. Keitä näistä vanhoista hahmoista piirrät mieluiten? Perustele!
Pidän Karhukoplasta silloin kun ne piirtää kuten Barks, eli naama leveässä virneessä kuin psykopaatilla. Tuo hampaisa hymy on valloittava!
Olet myös itse luonut sarjaan uusia hahmoja. Miten nämä sankarit ja konnat ovat syntyneet?
Halusin varsinkin Klondikessa leikitellä tuomalla Barksista tuttujen hahmojen ja muidenkin Ankkalinnalaisten vanhempia mukaan tarinoihin. Kaikki tarinat vaativat myös uutta verta.
Viet Roopea uusiin maisemiin kuten Egyptiin ja vasta kehittyvään Ankkalinnaan. Miten valikoit tarinoiden miljööt?
Minusta oli kiinnostavaa tuoda Roope taistelemaan paikastaan auringossa vuosisadan vaihteen Ankkalinnaan. Suurten kaupunkien nopea kasvu on aina ollut levotonta aikaa. Rikollisuutta, lahjontaa, rahaa, suuria intohimoja.
Egypti on ollut aina yksi harrastuksistani. Kun Rosassa mentiin Australiaan, tuolloin matkustettiin Suezin kanavan kautta. Mikäs sen helpompaa kun jättää Roope laivasta Alexandriassa.
Hauskaahan tässä hommassa on, että voi valita kohteet oman mielensä mukaan. Inhoan matkustelua, mutta rakastan vieraita kulttuureita. Pistän siis nuoren Roopen matkustamaan puolestani.
Olet piirtänyt sarjakuvia ammattimaisesti kolmisenkymmentä vuotta. Mahtaako Roope Ankan päiväkirjat olla pääteoksesi? Vai onko sellainen vasta tuloillaan?
En ole koskaan ymmärtänyt tuota pääteos-ajattelua. Jokaisen kolmisivuisen Pikku-Aku lyhärinkin koetan tehdä niin hyvin kuin aika ja kulloisetkin taidot antavat periksi. Mutta toki toivon, että tämä matkustus Roopen siivellä jatkuu mahdollisimman pitkään, muiden töiden ohella. Pari seuraavaa vuotta on jo suunniteltu valmiiksi.
Lisää tarinoiden ja sarjakuvien taustoista voit lukea uudesta kirjasta. Roope Ankan päiväkirjat on 128-sivuinen, näyttävä kovakantinen sarjakuvakirja, jonka voit ostaa hyvin varustetuista kirja- ja sarjakuvakaupoista sekä Story House Egmontin verkkokaupasta.
