Mustanaamio – viidakon viihdyttävin legenda

23.10.2020 Tri Tuomio

Se on aina karkkipäivä, kun sarjakuvaduunarit saavat Mustanaamio-albumin työstettäväkseen. Varsinkin kääntäjällä on kivaa. Sen tosin hoksaa käännöksestäkin, eikä sitä tarvitsisi näin erikseen hehkutella. Mustanaamio: Legenda pistettiin pakettiin jo kesällä, joten olemme tässä jo hetken odotelleet, että tämä karkkipäivä voidaan jakaa muiden sarjakuvan ystävien kanssa. Mustanaamion seikkailuissa kohtaavat niin monet asiat maagisen hykerryttävästi. Mustanaamio on puhdasta viihdesarjakuvaa – näiden tarinoiden avulla paetaan arkea kauas ja lujaa. Aivot kannattaa tosin jättää viidakkonarikkaan.

Albumi käynnistellään kahdella Lee Falkin juonimalla ja Wilson McCoyn kuvittamalla tarinalla, joista ei puutu villiä alkuvoimaa tai tekemisen intoa. Ensimmäisessä tarinassa Köysikansa (The Rope People, 1951) Mustanaamio lähtee pelastamaan köysikansan vangitsemaa tohtoria ja tämän tytärtä, mutta päätyy jo ensimmäisillä sivuilla itsekin köysiin. Pelastaakseen tohtorin tyttärineen ja siinä samalla koko muun viidakon väen ihmissyöjien kynsistä ja hampaista Vaeltava aave joutuu toistamaan sarjan esi-isänsä suorittamia urotekoja. Ikävä kyllä tässä rytäkässä joutuvat kärsimään myös täysin viattomat villieläimet, mutta tulevatpahan ylimaalliset voimat todennetuksi.

Eläimellinen meno jatkuu seikkailussa Devilin kosto (Tale of Devil, 1951–1952). Vuoristoruhtinas innostuu nähdessään Devilin toiminnassa. Verenhimoinen veijari ei oikein osaa arvostaa edes sitä tosiasiaa, että Devil pelasti hänen poikansa raivostuneen pahkasian hampailta. Alkuasukaspalvelijat vielä moneen kertaan alleviivaavat, että Mustanaamion susi on tabu. Niinpä tämä herra ja hidalgo pakottaa Devilin taistelemaan karhuja vastaan gladiaattoriareenallaan. Tämä ei ole viisain mahdollinen peliliike, joten karvas opetus tai kaksi on luvassa. Villejä juonikuvioita ei tässä tarinassa säästellä, joten turvavyö kannattaa laittaa kiinni ja varautua lattiaa kohti loksahtelevaan leukaan.

Kolmas tarina Epidemia (The Epidemic, 1962) on sekin Lee Falkin ideasammosta lähtöisin, mutta kuvittajaksi vaihtuu Sy Barry. Kymmenen vuotta on Mustanaamion ajassa pieni ikuisuus, sillä sekä kuvituksen että tarinan tekisi mieli sanoa olevan toiselta vuosisadalta, eikä vain vuosikymmeneltä. Romantiikkaakin on luvassa, sillä pientä kolmiodraamaakin kehitellään. Viidakossa riehuu tappava epidemia, jota salskea tohtori Kirk lähtee taltuttamaan, apurinaan ihanainen Diana. Sakeaksi saostuvaa keittoa ovat hämmentämässä muun muassa epäluotettavaksi osoittautuva apinaposti ja kieroakin kierompi poppamies. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa ennen lopun tulikoetta.

Herrat Falk ja Barry pistävät parastaan myös tämän kokoelman neljännessä tarinassa Tyrannin tuho (The Mysterious Ambassador, 1962–1963). Epidemia ja Tyrannin tuho? Tässähän taidetaan olla ihan ajan hermolla! Tällä kertaa jatkamme suoraan edellisen tarinan lopusta, eli epidemia on kukistettu (jei!) ja maalaislääkäri Luaga saa kuulla tulleensa valituksi maansa presidentiksi. Kenraali Bababu on asiasta eri mieltä, joten pian sisällissota sotkee viidakon rauhan ja bandarien myrkkynuolet pääsevät töihin. Tarjolla on A-luokan Mustanaamio-klassikko. Aivotkin voi hakea pois viidakkonarikasta.

Sokerina pohjalla on tätä kokoelmaa varten toteutettu Vuoristomatka (Bergsfärden, 2020). Käsikirjoituksesta vastaa Jacob Habinc ja kuvitus on Janusz Ordonin kynästä lähtöisin. Lyhyessä tunnelmapalassa pidämme hetken seuraa Kit Walkerille, kun hän ottaa merkittävän askeleen matkallaan kohti kohtaloaan Mustanaamiona.

Mustanaamio: Legenda löytyy nyt kirja- ja sarjakuvakaupoista kautta maan! Helpoin tapa hommata tämä viihdepläjäys sarjakuvahyllyynsä löytyy tuosta alta.

Avainsanat