Jos sie haluat hulinapainotteisen Asterix-albumin ilman vakavia teemoja, niin täs siul ois sellanen. Asterix legioonalaisena ei siis sisällä syvälle ulottuvia viiltoja ihmisenä olemiseen, vaan keskittyy viihdyttämään ja kiihdyttämään kevyemmällä otteella. Tai miten sen nyt ottaa, albumissa käsitellään kuitenkin muun muassa rakkautta, ritarillisuutta ja auktoriteettien vastaisuutta. Pääpaino on kuitenkin fyysisellä komedialla ja verbaalisella leikittelyllä… Ja koska René Goscinny ja Albert Uderzo ovat asialla, niin verbaalisuudella leikittelykin on astetta nerokkaampaa ja sarjakuvallisempaa kuin kilpailijoilla.
Juonikuviohan on tässä lähellä pyhää yksinkertaisuutta: iki-ihanan Mimosan kihlattu on pakotettu liittymään Rooman armeijaan, joten Asterix ja Obelix lähtevät hakemaan herraa pois vihollisen riveistä. Se tapahtuu liittymällä vihollisen riveihin, joten Asterixin ja Obelixin kyvyttömyys Rooman armeijakoneiston tiukkaan kuriin sopeutumisessa toimii tämän albumin huumorin moottorina. Kapina auktoriteettia vastaan on tuttua puuhaa tai ainakin tuttu haave likipitäen jokaiselle ihmiskunnan edustajalle, joten Asterixin ja Obelixin anarkistinen ilkamointi löytää kaikupohjaa äärimmäisen laajalla otannalla.
Uho tämän albumin temaattisesta keveydestä alkaa juuri nyt tuntua kirjoittajasta virheliikkeeltä. Kymmenes Asterix-albumi ansaitsee paikkansa Asterixien kärkikymmenikössä muullakin kuin slapstick-komedialla. Monet Asterix-fanit asettavat tämän jopa kolmen kärkeensä. Uskallamme siis suositella ihan kaikille sarjakuvan ja komediallisen viihteen ystäville! Yleissivistävästi humoristinen sarjakuva ei tästä parane.
Asterix legioonalaisena lehtipisteissä, kirjakaupoissa ja sarjisputiikeissa 6.4.2016!
