Carl Barksin Akut kronologisessa järjestyksessä esittelevä albumisarja etenee nyt seitsemänteen osaan. Barksin ankoilleen luoma maailma kehittyy kovaa vauhtia ja meno ja meininki saa yhä kunnianhimoisempia sävyjä. Tämä kolmen tarinan kattaus tarjoilee sekä eksotiikkaa että arkiongelmien kanssa venkoilua. Kaikilla kolmella seikkailulla on Barksin Aku-kuviot tunteville tuttu pääteema. Todellisen mestarin tunnistaakin siitä, kuinka tuttuun kaavaan puhalletaan uutta henkeä. Carl Barksin Aku Ankka 7 on tästä malliesimerkki.
Paljon melua punkeroista
Albumin avaa 24-sivuinen Rämeikön arvoitus (Mystery of the Swamp, 1944), jossa Aku ja pojat heitetään kauas Ankkalinnasta eksoottiseen ympäristöön. Tästähän saatiin esimakua jo edellisen albumin tarinassa Jäämaan aarre. Tarina käynnistellään Akun marinalla lomareissun tylsyydestä, eli ilmeisesti Florida on tylsä paikka, vaikka Jenkkilän media usein muuta väittää. Onneksi nurinan kuullut paikallinen kalamies osaa vinkata sopivat Akulle ja pojille sopivat seikkailumaastot.
Pitkään ei seikkailijoiden tarvitse Evergladesissa soudella ennen kuin punkeroista varoittavat kyltit suosittelevat jyrkkää u-käännöstä. Seikkailunnälkäinen Aku ei mystisiä kieltoja kunnioita, joten pian lukijat pääsevät ihmettelemään punkeroiden metkuja. Viidakosta löytyy kadonnut sivilisaatio, jonka asukkaat visusti haluavat pysyäkin kadonneina. Aku luonnollisesti haluaa kaapata yhden punkeron todisteeksi ulkomaailmalle.
Punkero saadaankin vangittua, mutta pian osat vaihtuvat ja punkerokaappareista tulee punkeroiden vankeja. Tiedossa on muun muassa rituaalikaksintaistelu, kahjoja kykyjä ja äärimmäistä neuvokkuutta. Kohellus viihdyttää kuin Indiana Jones parhaimmassa vedossaan. Punkerot eivät tosin pääse jatkoon, eli heidän unohdusmehunsa toimi ankkojen lisäksi tuleviin ankantekijöihinkin. Ehkä hyvä niin. Kyseinen yhdistelmä tonttuja, menninkäisiä, hillbillyjä, asteekkeja, amisseja ja kummallisia supervoimia oli ehkä vähän liiankin villi.
Rattoisa rottaongelma
Toisen tarinan teemana loistaa vanha kunnon naapurisota. Teppo Tulpun sijaan naapuri toisin löytyy tällä kertaa paljon lähempää. Eikä edes seinän takaa, vaan seinän sisältä. Ensimmäinen vinkki epätoivotun naapurin henkilöllisyydestä saadaan armottoman varastelun muodossa.
Rottasota (Thievery Afoot, 1945) osoittaa nimellään ainakin sen, etteivät Aku Ankan kääntäjätkään ole erehtymättömiä. Eräästä elokuvasta tuttu Rita Hayworth -juliste tulee väkisinkin mieleen, kun tarinan ensimmäisten sivujen kutkutteleva arvoitus ei ole ollenkaan arvoitus. Konflikti yhden rotan kanssa yltyy sodaksi kokonaista rottalaumaa vastaan, kun yritys karkottaa kuokkavieras kovaäänisellä musiikilla kostautuu lystikkäästi. Aku saa tässäkin tarinassa plussapisteitä osoittamalla valmiutta uhrautua holhokkiensa puolesta. Lopussa saattaa havaita silloisen maailmanpalon aiheuttamia tunnelmia, sillä selkeää voittajaa ankkojen ja rottien konfliktissa ei ole.
Purtilo Meksikoon
Kolmas tarina Lattajalat lainehilla (The Tramp Steamer, 1945) hakee sekin käyttövoimansa jo tutuksi tulleesta lähteestä, eli Aku pääsee kokemaan uutta ammattia ja Tupu, Hupu ja Lupu tempautuvat taas mukaan uuteen vaurastumisprojektiin. Ilmeisesti Barks totesi tämän albumin ensimmäisen tarinan käynnistävän kohtauksen toimivaksi, sillä se käytetään jo nyt uudestaan. Tälläkin kertaa Akun marmatus kantautuu laiturilla istuskelevan tahon uteliaisiin korviin, mistä seurauksena seikkailu käynnistyy. Suon sijaan tällä kertaa suunnataan merelle.
Don Rosa tulee muutamankin kerran mieleen tätä tarinaa lukiessa. Katastrofien eskaloituminen on sekä puhdasta Barksia että puhdasta Rosaa. Ja nämä eskalaatiot vielä rakennellaan aivan loogisesti, eli saippurahdin ja myrskyävän meren yhdistelmä saattaa aiheuttaa vaahtokaaoksen, valtavan valaan aivastuttaminen tai kalastaminen aivan liian pienellä purtilolla on varma resepti ongelmiin, eivätkä pavutkaan välttämättä ole turvallisin mahdollinen lasti.
Tämän blogin lukijat ovat jo ainakin pariin otteeseen saaneet kuulla, että juuri tämä albumiformaatti on allekirjoittaneen mielestä paras mahdollinen tapa nauttia Barksin Akuista, mutta kertaus kannattaa aina. Kronologinen järjestys antaa aivopoimuille töitä, kun hahmojen, Ankkalinnan ja seikkailuja ympäröivän maailman viilailua, hiomista ja rakentelua voi ihmetellä albumi albumilta. Ja tätä kehitystä voi sitten peilata esimerkiksi tarinoiden alkuperäisten ilmestymisvuosien tai jopa kuukausien kautta. Sivukoko peittoaa lehdet ja pokkarit mennen tullen, eikä ähkyn vaaraa ole, kun kerta-annoskoko on 48 sivua.
Pehmeiden kansien ja kohtuullisen sivumäärän myötä Carl Barksin Aku Ankka 7 on myös turvallista luettavaa jopa selällään ja nukahtamisen häämöttäessä. Albumi löytyy Lehtipisteistä ja sarjakuvakauppiaiden hellästä huomasta keskiviikkona 14. helmikuuta. Pakkaset paukkuvat juuri nyt siihen malliin, että on aivan pakko vinkata myös verkkokauppaamme, jonka avulla albumin saattaa saada kotiinsa jopa sieltä poistumatta. Sarjan aikaisemmat albumit löytyvät nekin kaupastamme. Linkki sinne ei löydy Evergladesin uumenista, vaan heti tuosta alapuolelta.
