Carl Barksin sankarit: Karhukopla

Carl Barksin parhaisiin tarinoihin keskittyvässä kovakantisten kokoelmien sarjassamme on aika tervehtiä pahiksista parhaita, eli nyt on Karhukoplan vuoro loistaa. Tämä vuonna 1951 päivänvalon nähnyt konnakaarti taipuu Barksin osaavissa hyppysissä notkeasti korttelisarjan kolttosista maailmanluokan kupruihin, minkä tämä kokoelma oivasti todistaa.

Tässä kirjassa on käytetty parhaita saatavilla olevia, huolella restauroituja digitaalisia jäljennöksiä Barksin 50- ja 60-luvuilla piirtämistä sarjakuvasivuista. Tarinoita löytyy akselilla 1958–1967, eli Barksin kultakauden tarina-aarteista siis on kyse. Tarinoita on kymmenen ja sivumäärät vaihtelevat välillä 1–24. Äänitehosteet on tälläkin kertaa jätetty ennalleen, eli osa niistä saattaa olla suomalaiseen sarjakuvaäänimaailmaan tottuneille kovinkin kummallisia, mutta lokalisoinnin sijaan annamme Barksin viivan loistaa tälläkin saralla. Ääniefektitkin tosin kalpenevat, kun Barks pääsee toteuttamaan kauhutunnelmia. Niitä on luvassa jo tämän albumin avaavassa tarinassa Tuomiokurkun kummitus (The Strange Shipwrecks, 1957), jossa Karhukoplan juonima piraattihaamu säikyttelee kyseisen seikkailun hahmot sekopäisiksi ja lukijoiden sukat rullalle.

Koska karhuveikot ovat säännönmukaisesti Roopen rahojen perässä, niin Barksin ankkakatras ei päädy paitsioon näiden seikkailujen tiimellyksessä. Ja koska pahan kuuluu aina saada paikkansa, niin Karhukoplan ajoittaisia onnistumisia seuraa aina vääjäämätön oikeuden eteen joutuminen. Barksin luovuuden ansiosta sekä isot että pienet kolttoset ovat täynnä lystikkäitä yksityiskohtia, ja rikollisten suunnitelmien pieleen menemiset pedataan huumoripotentiaalia maksimoiden. Älyttömyyksiä ei todellakaan vältellä, mistä toimivat todisteena esimerkiksi tarinan Pilviä hipovat miehet (The Giant Robot Robbers 1965), watusia tanssivat jättirobotit.

Scifi-virityksiä riittää lukijoiden riemuksi näillä sivuilla enemmänkin, joista mainittakoon vaikkapa Rullaavan rahamassin (Tricky Experiment, 1962) pyöreä ja kauko-ohjattava rahasäiliö, joka karkuteille päädyttyään vie myös Roopen törmäyskurssille virkavallan kanssa. Komeat viihdearvot omaavat myös maestro Barksin tarinaan Turmatimantti (The Doom Diamond, 1967) kehittelemä Roopen piraatinkestävä laiva ja karhuveikkojen konnamainen vastine sille.

Aivan erityisen määrä hullua luovuutta Barks päästää valloilleen tarinassa Karhukoplan kavalat konnat (House of Haunts, 1966), jossa kopautus lokuskokkukseen saa Roopen unohtamaan rahakätkönsä sijainnin. Pahaksi onnekseen karhuveikot ovat ansassa kyseisessä salaisessa sijainnissa. Barksin kauhutunnelmille persojen riemuksi se sijainti on oikea kummituskartano, jossa piisaa ansoja kuin Indiana Joneseissa. Löytyvätkö rahat? Minkä muodon hullun herttua henki ottaakaan? Millainen on kokolattiakatastrofi? Kuinka pitkä on 176-761:n elämäkerta? Vastaukset näihin kysymyksiin kertoo Carl Barksin sankarit: Karhukopla!

Karhukopla kaivaa tiensä kirjakauppoihin 9. helmikuuta 2022. Vähäisimmällä vaivalla teoksen saa omaan sarjakuvahyllyynsä tuosta alapuolelta löytyvää linkkiä klikkaamalla. Lämmin suositus myös sarjan aikaisemmille osille, joiden esittelyt löydät täältä, täältä ja täältä.