Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee… Jouluun kuuluu lasten riemu ja oman lapsuuden riemukkaimpien hetkien muisteleminen. Aku Ankka -julkaisujen sivuilta ahmitut joulutarinat ovat oleellinen osa satojen tuhansien suomalaisten lapsuutta. Niitä tavaamalla on opittu ja ihmetelty rapakon takaisia jouluperinteitä ja Ankkalinnan väen joulukoohotuksia, joissa kulutusjuhla ja hartaammat joulutunnelmat törmäilevät lystikkäästi – varsinkin jos tahtipuikkoa heiluttaa Carl Barks, armoitettu huumorisarjakuvan mestari ja joulutunnelmien suurvisiiri.
On siis aika kaivaa esiin Carl Barksin joulutarinat 1950–1957 ja kuppi kuumaa kaakaota ja kurkistaa tämän klassikkokokoelman kovien kansien väliin. Vuosi sitten ihmettelimme vuodet 1945–1949 kattanutta opusta, vaan ovatko Ankkalinnan joulukuviot muuttuneet vuosikymmenen vaihtuessa? Käytännössä eivät, mikä on hyvä asia, sillä juuri nämä vuodet ovat Ankkalinnan kulta-aikaa. Kysykää vaikka Don Rosalta. Ankat todellakin ovat kotonaan juuri 40- ja 50-luvuilla.
Roopa jaksaa yhä pitää joulua turhana hömpötyksenä, mutta useimmiten vanhan jääränkin sydän heltyy viimeistään aattoon mennessä. Tupu, Hupu ja Lupu puolestaan puuhaavat lahjoja itselleen tai vähävaraisille. Akulla on edessään este jos toinenkin lahjatoiveiden täyttämisen ja joulupöydän kattamisen suhteen. Hannu Hanhi, Iines ja muut tutut pyörivät kuvioissa aiheuttamassa varsinkin Akulle ylimääräisiä sydämentykytyksiä.
Pitkiä tarinoita tarjoillaan tällä kertaa 8 kappaletta ja yksisivuisia 3. Luonnollisesti Barksin taide loistaa alkuperäisillä ääniefekteillä silattuna. Sput! Sputter! Bloop! Niiden bongaaminen tarjoaa oman riemunsa, eli vanhat suosikkinsa voi nyt nauttia alkuperäisimmissä asussaan.
Barksin joulutarinoista rakastetuin taitaa olla Tyhjälän joulu (A Christmas for Shacktown, 1952), joka kuuluu tämänkin annoksen maukkaimpiin manteleihin. Allekirjoittaneen oma suosikki muksuna oli Koettakaa arvata! (You Can’t Guess, 1950), koska sen autot olivat hienoja ja askartelusarjat upeita. Myös Joulukalkkuna-arpajaiset (Gladstone’s Usual Very Good Year, 1952) on huolella etsattu allekirjoittaneen aivopoimuihin.
Ylimääräisen kunniamaininnan ansaitsee Joulukylpy (Three Un-Ducks, 1956), joka sallii ankanpoikien kerrankin olla hieman tuhmia. Vaikka on joulu… Harvinaista kyllä, tämä tarina sallii Akun voittaa pojat oveluudessa. Aku jos kuka todellakin ansaitsee onnistumisen tunteita, varsinkin jouluna.
Vaan kuinka sankarimme käykään, kun hän yrittää kikkailla mistelinoksalla? Se selviää tämän albumin ostamalla! Carl Barksin joulutarinat 1950–1957 löytyy nyt laajan sarjakuvavalikoiman omaavilta kirjakauppiailta kautta maan. Suosia sopii myös paikallisia sarjakuvakauppiasta, jos sellainen sattuu löytymään. Albumi löytyy toki myös verkkokaupastamme, jonne ohjaava linkki löytyy heti tuosta alapuolelta! Riemukasta joulun odotusta Carl Barksin seurassa siis!
