Sarjakuvan kulta-aikojen legendaarisimpien tekijöiden hahmojen haltuun ottaminen ja uudelleen tulkitseminen ei ole maailman helpointa tai palkitsevinta puuhaa, mutta onneksi meillä on urheita tekijöitä, jotka uskaltavat ottaa käsittelyynsä esimerkiksi varjoaan nopeammin ampuva cowboyn. Lucky Luke: Pitkä marssi on tähän päivään päivitettyä lännenviihdettä, joka naurattamisen ohella pistää miettimäänkin.
Yhden maailman loppu
Kolmas kerta toden sanoo? No ainakin tällä kertaa vastaus on kyllä, sillä Matthieu Bonhomme ottaa Lucky Luken kerrottavakseen, piirrettäväkseen ja väritettäväkseen todella varmoin ottein. Bonhomme uskaltaa jo luottaa siihen, että hänen versionsa Lucky Luken lännestä on tuttu ainakin joukolle lukijoita, jolloin tekijä uskaltaa olla siellä melkein kuin kotonaan.
Bonhomme osaa hyödyntää Villin lännen viimeisiä aikoja maustavaa melankoliaa, eli surullisia tunnelmia ei väistellä. Jos tämän albumin haluaa lukea verraten sitä Morrisin ja René Goscinnyn tuotantoon, niin kannattaa huomioida, että maailma on muuttunut. Paljon. Nykytekijöiden väripaletilta vaaditaan enemmän. Sama pätee toki lukijoihinkin. Esimerkiksi intiaanit eivät enää voi olla vain ja ainoastaan koomisia hahmoja. Bonhomme ei unohda intiaanikansojen traagista kohtaloa.
Nuoriso kapinoi
Jos Pitkälle marssille haluaa verrokin, jota vasten tarinaa peilailla, niin Blutchin Kurittomat on luonteva vaihtoehto. Molemmissa albumeissa Luke saa vastuulleen kuritonta nuorisoa. Bonhomme tosin korottaa panoksia sotkemalla soppaansa myös Daltonit, jotka taipuvat tälläkin kertaa sekä koomiseksi kevennykseksi että armottomaksi uhaksi.
Lucky Luke saa siis tehtäväkseen saattaa intiaaniheimon parissa kasvaneen valkoisen pojan lakimiesten luo, mutta lähes kaikkea mahdollista Villissä lännessä tarvittavaa valmistavan yritysimperiumin päämies yrittää estää tämän hinnalla millä hyvänsä, sillä veljenpojalle kuuluva perintö on paljon mukavampi omassa taskussa.
Tätä albumihehkutusta lukiessa saattaa mieleen hiipiä epäilys, että Pitkä marssi on synkkää ja ankeaa luettavaa, mutta pelko pois – huumori on hersyvää ja Luken ja Punaisen Pilven suhteesta otetaan kaikki tehot irti. Nuoriso tekee sen mitä pitääkin, eli haastaa auktoriteettia ja kummastelee legendaarisen lännenhahmon vakiintuneita tapoja toimia.
Pitkä marssi on muuten juuri sellainen albumi, josta kääntäjä, toimittaja ja latoja ovat täpinöissään. Kannattaakin lukaista seikkailun suomentaneen Mirka Ulannon tämän albumin kuplatekstien työstämistä avaava blogikirjoitus.
Lucky Luke: Pitkä marssi löytyy nyt Lehtipisteistä ja sarjakuvakaupoista kautta maan. Linkki verkkokauppaamme löytyy tuosta alapuolelta. Siellä ovat tarjolla myös Matthieu Bonhommen aikaisemmat Luke albumit, joiden esittelyt löydät täältä ja täältä.
