Paras mahdollinen Carl Barksin Akuja kokoava sarja etenee nyt osaan 13. Tämä epäonnenluku sopii ainakin osaan Akun seikkailuista kuin piikki polkupyörän renkaaseen. Onneksi sarjakuvan mestari antaa Akun välillä nauttia myös onnenkantamoisista. Tätä albumia kannattaakin lähestyä juuri tästä tulokulmasta: tiukan paikan tullen Akusta kuoriutuu aito sankari, vaikka usein laiskuus ja yleinen venkoilu tuppaavat kampittamaan lupaavastikin alkaneet projektit. Ankanpojat ovat lukijan riemuksi aina valmiina auttamaan tai iskemään kapuloita Akun rattaisiin. Carl Barksin Aku Ankka 13 ei toimisi ilman Tupua, Hupua ja Lupua!
Uimakilpailu
Tämän albumin seikkailut on julkaistu alun perin loppuvuonna 1946, mikä aiheuttaa nyt yhden joulutarinan osumisen tammikuussa ilmestyvään julkaisuun. Sesongeistaan tarkka lukija voi säästellä kyseisen tarinan loppuvuoteen, jos kärsivällisyys riittää. Nappaamme kärsivällisyydestä aasinsillan ensimmäisen seikkailun esittelyyn, sillä ankanpoikien kärsivällisyys on koetuksella, kun he toistuvasti häviävät sedälleen uimakilpailuissa. On siis aika ottaa epäreilut keinot käyttöön. Oikeastaan Aku ansaitseekin pienen nokittelun, koska ei anna lasten koskaan voittaa. Uimakilpailun (Swimming Swindlers) lopun opetus ei ole kokonaisuudessaan aivan tätä päivää, mutta paha kenties saa palkkansa.
Kosto on suloista
Kakkostarinan Kosto on suloista (Playin’ Hookey) nimen suomennos on siinä rajalla, että ansaitseeko alkuperäinen kääntäjä risuja vai ruusuja. Lintsaamisesta kuitenkin on kyse, kuten alkuperäinen nimi meille kertoo. Aku joutuu urakoimaan tosissaan yrittäessään saada suojattinsa pulpettiensa penkkejä kuluttamaan. Oppivelvollisuuttaan viimeiseen saakka välttelevät pojat vetävät pidemmän korren, vai vetävätkö sittenkään? Barks kirjoittaa tämänkin tarinan loppuun opetuksen jos toisenkin.
Kullanilmaisin
Keskimmäisenä tarinana väijyy tämän albumin kultajyvä, joka on yksi allekirjoittaneen Aku-suosikeista. Kullanilmaisin (The Gold-Finder) on komediakultaa alusta loppuun. Barksin nerous leimahtelee komealla liekillä ja upeasti rytmitettynä. Tämä tarina naurattaa ääneen useammankin lukukerran ajan, sillä Barks palkitsee älyttömyyksiinsä mukaan lähtevän lukijan ruhtinaallisesti. Aina kun lukija olettaa Barksin puristaneen perusideasta jo kaikki mehut, niin eteen ilmestyy uusi mukillinen hauskuutta.
Aku Ankka ulosottomiehenä
Kullanilmaisimen jälkeen seuraavan tarinan on hankala loistaa, mutta Aku Ankka ulosottomiehenä (The Tax-Collectors) vastaa haasteeseen pystypäin. Barks leikittelee aluksi sekä lukijan että ankanpoikien odotuksilla, ja Aku suorastaan loistaa ulosottomiehenä. Hankalimmatkin asiakkaat ovat kuin sulaa vahaa sankarimme hyppysissä. Tässäkin kohdassa tapahtuu odotuksilla leikittelyä, sillä Aku ei suinkaan innostu töissä pätemisestä, vaan sälyttää homman poikien harteille ja painuu kotiin lukemaan sarjakuvia. Piikitteleekö Barks tässä kohtaa lukijoita? Ehkä vähemmän yllättäen pojat löytävät laskunsa maksamatta jättäneiden tahojen listalta erään hyvinkin tutun nimen. Akun kynimisen jälkeen Barks tarjoilee jälkiruuaksi vielä pienen yllätyksen.
Joulupukin myrskyisä vierailu
Joulupukin myrskyisä vierailu (Santa’s Stormy Visit) ei suomalaisesta näkökulmasta ole erityisen jouluinen sarjakuva. Myrskyävä meri, majakka ja albatrossi ovat suomalaiselle joulukuvastolle vieraita asioita. Lahoja sentään jaetaan, mutta ei joulupukin toimesta. Lopussa syödään kalkkunaa ankkojen ja albatrossin toimesta, mikä on näitä hieman kummallisia kuvioita, joihin on pakko tottua, jos haluaa viihtyä Ankkalinnan väen parissa. Barksin sarjakuvissa viattomat luontokappaleet kokevat joskus koviakin, kuten tämän tarinan lämmintä lepopaikkaa etsivä albatrossi, joka joutuu sijaiskärsijäksi, kun Aku unohtaa hoitaa lahjahommat ja joulusapuskat ajoissa kuosiin. Eläinten ystävä saa seurata ankkojen myrskyn riepoteltavaksi viskaaman albatrossin eloonjäämiskamppailua sydän syrjällään. Koska kyseessä on joulutarina, niin myrskyinen lentoretki päättyy onnellisesti kaikkien kannalta. Jos kalkkunalta ei kysytä.
Carl Barksin Aku Ankka 13 viihdyttää siis viiden seikkailun verran. Niiden sivuilla tulee kyllä selväksi, miksi juuri Carl Barks on ankkasarjakuvan grand old man numero uno. Vitsien rakentelu ja rytmitys ovat esimerkillisiä kautta linjan, eikä huumoria revitä vain yhdestä ja ainoasta vinkkelistä. Siinä on myös syy siihen, miksi ajan hammas on ollut näille tarinoille niin armollinen. Sankarin ja antisankarin viitat vaihtuvat vilkkaan jopa saman tarinan sisällä. Ajattoman huumorin sekaan mahtuu eilisen arvomaailmaa edustavia kummallisuuksia, mutta niitä ihmetellessä kannattaa muistaa, että nämä sarjakuvat ovat lähes 90-vuotiaita, eikä pirteänkään 90-vuotiaan tarvitse olla kaikessa tätä päivää.
Carl Barksin Aku Ankka 13 löytyy juuri nyt Lehtipisteistä ja sarjakuvakaupoista. Edellisiä osia voi metsästää sarjakuvakaupoista, antikvariaateista ja kirjastoista. Kotoaan poistumatta ne voi napata sarjishyllyynsä verkkokaupastamme. Linkkejä sinne heti tuossa alapuolella.
