Asterix ja suuri merimatka

Vuonna 1976 USA täytti 200 vuotta ja merkkipäivää juhlistettiin myös Asterixin seikkailulla. Tieto siitä, että viikingit “löysivät” Amerikan kauan ennen Kolumbusta, oli juuri tuolloin siirtymässä tiedeyhteisön pienestä piiristä suuren yleisön tietoisuuteen. Herrat Goscinny ja Uderzo iskivät lusikkansa tuohon soppaan paljastaen Asterixin ja Obelixin ehtineen Manhattanille kauan ennen viikinkejä. Tai siis ainakin muutamaa päivää ennen viikinkejä. Jos tentit USA:n tai löytöretkien historiaa, niin ÄLÄ käytä tätä albumia oppimateriaalina. Asterix ja suuri merimatka viihdyttää, mutta ei välttämättä sivistä.

Jos tarkkoja ollaan, niin Asterix ja suuri merimatka ilmestyi jo 1975, mutta parempi ajoissa kuin ei milloinkaan. Moni asia albumissa viittaa siihen, että René Goscinny ja Albert Uderzo suuntasivat tämän seikkailun juuri USA:n markkinoille. Vakavat teemat loistavat poissaolollaan ja huumori on helpompaa kuin edeltävissä albumeissa. Herää epäilys, että haussa oli sillanpääasema Amerikan markkinoille, joten uusia lukijoita ja eritoten uusia nuoria lukijoita kosiskeltiin tavallista yksinkertaisemmalla Asterixin seikkailulla, jossa hienovaraisuus teki tilaa huutamiselle ja kolhimiselle, eikä kylänväen metkuista ja sarjan pitkästä historiasta tarvinnut olla perillä.

Vaihtelu virkistää

Vaihtelu toki virkistää, joten jos haluaa Asterixinsa ilman roomalaisia, niin tämä on yksi niistä harvoista albumeista, joissa roomalaiset eivät aiheuta minkäänlaista harmia. Onneksi merirosvot sentään käyvät kääntymässä, joten tuttujakin naamoja on tarjolla. Ja koska vaihtelu todellakin virkistää, niin tällä kertaa piraatit pysyvät pinnalla.

Uusi kasvoja on tarjolla kahdestakin suunnasta, eli Amerikan mantereella Asterixin ja Obelixin toivottavat tervetulleiksi intiaanit, jotka Obelix yrittää välittömästi syödä perikatoon. Kalkkunat maittavat, ja pötsiin uhkaa päätyä myös intiaanien arvostamaa koiranlihaa.

Juutit mukana juhlissa

Tämän albumin normannit ponnistavat Tanskan suunnalta. Tanskalaisuuteen viitataan niin suurella määrällä viittauksia, että asia ei jää hämäräksi. Asterix ja normannien maihinnousu jätti pohjanmiestensä alkuperän epämääräiseksi, mutta nyt asiaa alleviivataan muun muassa tanskandoggilla ja Hamlet-sitaateilla.

Tämä albumi sopii myös niille, jotka nauttivat kohelluksesta ilman pahiksia. Konnan viittaa sovitellaa lähinnä viikinkipäällikön harteille, mutta jännitystä ei tämän seikkailun sivuilla isommin rakennella. Sankareillemme suurinta kauhua aiheuttaa intiaanipäällikön tytär, jota ollaan kovaa vauhtia naittamassa Obelixille. Söpöliinin sydän toki murtuu, sillä Asterix ja Obelix purjehtivat tietenkin mieluummin kotiin kuin avioliiton satamaan.

Asterix ja suuri merimatka ei välttämättä nouse hätyyttelemään Asterixin seikkailujen kymmenen kärkeä, mutta jos albumeja rankataan mielenkiintoisuuden perusteella, niin tilanne saattaa olla toinen. Goscinnyn ja Uderzon tekemisiä on aina hyödyllistä tutkia – sarjakuvahuumorin mestaritkaan eivät aina lyö kunnaria, mutta kun tällaista perustason suorittamista lievällä perusreseptin tuunailulla vertaa kirkkaimpiin timantteihin, niin ahaa-elämyksiä saattaa olla tarjolla.

Asterix ja suuri merimatka löytyy juuri nyt Lehtipisteistä pehmeäkantisena. Sarjakuvakaupoissa ja verkkokaupoissa on tarjolla myös kovakantinen laitos, jonka muutaman vuoden ikäinen kommentaari pitää yhä kutinsa.