Niokolo-Koban arvoitus

Joskus aivoton viihde on parasta viihdettä. Tai ainakin lähes aivoton viihde. Termi “kreisikomedia” oli joskus ennen muinoin ahkerasti käytössä, kun kuvailtiin kohkauspainotteisia koomisia viihdepläjäyksiä, joissa välitöntä huvittumista laukaiseva kikkailu voitti vakavammat teemat vähintään 6–0. Jean-Claude Fournierin viides Piko ja Fantasio -seikkailu on juurikin sellaista remellyspainotteista seikkailuviihdettä, josta nauttiessaan aivot voi jättää huoletta narikkaan. Luvassa on notkean viivankäytön juhlaa, eli jos haluaa sarjakuvataiteensa venkoilulla, ilmeikkyydellä ja taidokkaasti liioittelulla toiminnallisuudella varustettuna, niin Niokolo-Koban arvoitus on varma valinta.

Tekijä edustaa vuosikertaa 1943 ja tämä albumi on vuodelta 1974. Sen on siis juoninut ja kuvittanut kolmekymppinen nuori sälli, jonka kynänjälkeä ihailemme nyt nostalgialasit vankasti silmillä. Ja mikäs tässä on ihaillessa. 70-luvun viihdehelmille on aina aikansa, paikkansa ja yleisönsä. Kohdeyleisöstä merkittävä osa tosin on syntynyt kauan 70-luvun päättymisen jälkeen. Pieni etäisyys ajassa ja paikassa antaa kuitenkin omat pikantit mausteensa. Tarinan suvantokohdissa voi aina keskittyä ihailemaan muun muassa menneen maailman vaatetusta, hiustyylejä ja menopelejä.

Fournierin albumi onkin varsinainen runsaudensarvi 70-luvun estetiikan ystäville, ja esimerkiksi autojen ja muiden menopelien ystäville on tarjolla silmäkarkkia lähes Yoko Tsunojen malliin. Ja koska tämä tarina sijoittuu afrikkaan, niin villieläimiäkin on tarjolla melkoinen kattaus, eli emme todellakaan ole karvakamujen suhteen vain Spip-oravan varassa.

Spipin faneille on paljon myhältävää tarjolla tämän albumin puitteissa, sillä oravamme sankaroi ja antisankaroi oikein urakalla. Tarina alkaa kun varsinaiset sankarit saavat yllättäen ja pyytämättä samaan taksiin seurakseen afrikkalaisen herrasmiehen, joka ehtii jättää heille mystisen amuletin ennen vielä mystisempää katoamistaan. Piko haistaa tässä tilanteen jännittävälle seikkailulle ja raahaa vastentahtoisen Fantasion mukanaan Senegaliin.

Niokolo-Koban kansallispuiston ympärillä häärääkin sitten sangen sekalainen seurakunta häilääjiä, joista yksi tai useammat ovat syyllisiä ihmisten ja eläinten salaperäisiin katoamisiin. Tässä vyyhdissä riittääkin sitten langanpäitä purettavaksi. Päätämmekin tämän sarjishehkutuksemme tähän, jotta emme tulisi vahingossakaan palajastaneeksi liikaa. Vaikka tuolla alkupäässä uhosimmekin tämän albumin sisältävän jopa aivottomaksi tulkittavaa viihdettä, niin sisältääpä se myös Agatha Christien suuntaan kumartavaa jännityksen rakentelua, kun laajasta henkilökaartista ryhdytään kaivamaan pahinta konnaa esiin. Jos kääntäjän kommentit tämän albumin työstämisestä kiinnostavat, niin löydät ne täältä.

Pikon ja Fantasion uudet seikkailut 18: Niokolo-Koban arvoitus löytyy nyt sarjakuvakaupoista kautta maan! Linkki verkkokauppaamme löytyy heti tuosta alapuolelta. Sitä voi klikata vailla katoamisen pelkoa. Kokeile vaikka!