Toissa vuonna Mustanaamion teema-albumi tarjoili romantiikkaa ja viime vuonna oli merirosvojen vuoro loistaa. Nyt otamme synkemmän ja urbaanimman otteen tähän klassiseen sankariin ja siirrymme kovaksikeitetyn salapoliisitoiminnan pariin. Luvassa on siis asfalttiviidakoiden tummia varjoja ja katujen kovaa lakia.
Tässä seitsemän tarinan kattauksessa keskitymme siis trenssitakissa suoritettavaan rikollisjahtiin, lierihattua ja sysimustia aurinkolaseja unohtamatta. Andreas Erikssonin esipuhe Musta kuin yö avaa ja taustoittaa albumin ansiokkaasti ja sitten onkin tyylipuhtaan kasaritoiminnan aika…
Idi Kharellin juonima ja Hans Lindahlin kuvittama Outo muukalainen alkaa jäätelön ääreltä ja hyvinkin komediallisissa tunnelmissa, mutta pian tarina saa huomattavasti synkempiä sävyjä ja ruumiita tehtaillaan yllättävänkin tiheällä tahdilla. Mustanaamio tuntuu olevan koko ajan noin askeleen tai kaksi jäljessä jahdatessaan konnien kintereillä arvokasta ryöstösaalista. Mutta kuka tai mikä onkaan salapeäinen Mr K? Lopussa vaanii yllätys tai kaksi.
80-luvun lopulta hyppäämme 60-luvun alkuun. Satamarotat tarjoilee merellistä toimintaa Lee Falkin tarinoinnilla ja Sy Barryn kuvituksella. Yritämme tosin albumissa vöittää piitäjän olevan Ray Moore, mutta älkää uskoko meitä. Syvällä viidakossa kauppiaan on pakko nostaa hintojaan, koska satamakonnat ovat ottaneet haltuunsa tukkuportaan yläpään. Mustanaamio matkaa siis viidakosta kaupunkiin hintoja kohtuullistamaan, ja saakin sitten vastaansa melkoisen haiparven, josta suuri osa saa pääkallomerkin leukaperiinsä.
Pahojen liiga jatkaa 60-lukuista klasssikkomeininkiä. Lee Falk tarinoi ja Sy Barry hoitaa edelleen kuvataiteellisen osuuden. Pahojen liiga mellastaa Bengalin kaduilla mielin määrin ja sekä pormestari että poliisivoimat tuntuvat olevan kovin hampaattomia. Viidakkopartiolla ei ole asiaa suurkaupungin kaduille, joten on aika Vaeltavan aaveen ryhtyä töihin. Tämä klassikkotarina on julkaistu suomeksi jo useammankin kerran. Syystäkin. Tosin allekirjoitaneelle riittävät jo sankarittaren pisamat syyksi uusinnalle, mutta tämä tarina edustaa parasta mahdollista Mustanaamio-toimintaa millä tahansa mittarilla.
Jatkamme päivälehtisarjan parissa ja tekijätkin ovat samat. Lee Falkin ja Sy Barryn tiimi toimii kuin häkä ja Mustanaamion kultakausi on timanttia. Vihdoinkin myös Diana pääsee keskelle toimintaa, kun hänen hoteisiinsa päätyy salkullinen erään diktaattorin kavaltamia varoja. Judotaidoista huolimatta neuvokas diplomaatti ei pärjää konnille yksin, joten Mustanaamiokin pääsee töihin. Pääkallomerkkejä jaellaan sen jälkeen kovin anteliaasti, mikä lienee soveliasta kun tarinan nimi on Miljoonajahti.
Konnakoulu vuodelta 1967 on sekin Lee Falkin juonima ja Sy Barryn taiteilema tapaus. Tämänkin tarinan kohdalla yritämme väittää Ray Moorea tekijäksi, mutta väärä tieto on se. Syytämme häiriöitä kansainvälisessä kuvayhteydessä. Muutama emäkonna keksii koulia nuorisorikollisista itselleen armeijan, joka käskyjä kyseenalaistamatta kartuttaa pomojensa kassaa. Mustanaamio kseenalaistaa moisen toiminnan moraalin ja mielekkyyden omaan kovakouraiseen tapaansa. Ylimääräisenä bonuksena tarjoillaan lystikkäitä kahnauksia Mustanaamion ja Dianan uteliaan äitimuorin välillä.
Outrona albumi tarjoillee Andeas Erikssonin ja Nick Rochen tunnelmalyhärin Turvapaikka tältä vuodelta. Luonnollisesti kyseessä on aikaisemmin suomentamaton tarina. Mainio täky keräilijöille. Tämän albumikokonaisuuden upea kansi on Luca Erbettan käsialaa ja hykerryttävästä käännöksestä vastaa Sirpa Alkunen.
