Hämähäkkimiehen toimittajan, Tri Tuomion ja toivottavasti lukijoidenkin suosikiksi muodostunut viimeisin pitkä Hämähäkkimies-saaga on nyt saatettu kunnialliseen päätökseen. Otto Octavius ei siis enää heilu Hämähäkkimiehenä Peter Parkerin viruessa haudassa, limbossa tai oman syrjäytetyn mielensä sokkeloissa. Sen verran merkittävä käännekohta onkin nyt kyseessä, että se ansaitsee hieman kuvioita avaavan blogijuttunsakin, eiks jeh?
Numerossa 12/2016 kurkistetaan Ylivoimaisen Hämähäkkimiehen tärkeimmän konnan ja sankarin sielunmaisemaan ennen varsinaisen ryminän alkamista. Suurennuslasin alle joutuu siis Otto Octavius, joka Hämähäkkimiehenä toimiessaan todellakin yrittää parhaansa hyvisten puolella operoidessaan, mutta Norman Orborn Vihreänä Menninkäisenä asettelee parhaansa mukaan kapuloita Mustekalamme rattaisiin jo tässä sekä outrona että intronakin toimivassa tarinassa.
Käsikirjoituksesta vastaava Kevin Shinick tekee siis parhaansa valaistakseen superkonnien sisäistä logiikkaa ja tunteen paloa. Ron Frenzin ja Marco Checchetton vanhan koulukunnan kulmikas kuvitus pysyttelee kärryillä mielipuolisten päähenkilöiden mökötysten ja virnistysten tulvassa. Näillä tyypeillä todellakin vilkkuvat valot vintillä. Ja sivulliset kärsivät. Ja juuri viattoman sivullisen kärsimys on Otto Octaviuksen oljenkorsi, johon takertumalla hän lunastaa itsensä ainakin Peter Parkerin silmissä.
Ylivoimaisen Hämähäkkimiehen loppusynkistelyjen jälkeen alkaakin sitten kunnon tuuletus. Numerossa 1/2017 Peter Parker on taas oman mielensä ruorissa, mutta sekä arki- että supersankarielämä ovat Tohtori Mustekalan jäljiltä enemmän tai vähemmän sivuraiteilla. Traagisen tarinakolossinsa jälkeen Dan Slott pääseekin pitkästä aikaa keskittymään huumoriin, jota tarjoillaankin sitten kahmalokaupalla. Ja huumorihan nyt kuuluu Hämähäkkimieheen kuin verkko ammattikalastajan työkalupakkiin. (Pahoittelemme tuota vertausta. Se haisee. Kalalle.)
Luvassa on muun muassa lystikkäitä ensikertalaisia superkonnia, joista yksi onnistuu voimillaan riisumaan Hämiksen. Kyllä, kirjaimellisesti riisumaan. Luvassa on siis alastonta supersankarointia sekä sivustakatselijoiden että lukijan riemuksi. Peter joutuu myös tekemään runsaasti töitä päästäkseen kärryille työelämässään tapahtuneiden muutosten suhteen. (Pahoittelemme taas. Kovin työlästä on nyt huumori.) Ne tosin ovat pientä rakkauselämän mullistusten rinnalla.
Entiset heilat ovat Octaviuksen jäljiltä vähintäänkin vihaisia, Musta Kissa jopa äärimmäisen kostonhimoinen, mutta kirsikkana kakussa toimii vakava ja hyvinkin intiimi parisuhde ihanan Anna Marian kanssa, jota Peter ei siis laisinkaan tunne. Pete Parkerilla riittää siis luovimista ihmissuhteiden karikoissa. Varsinkin tuo kuvio Anna Marian kanssa on Dan Slottin puolelta niin pirullisen taitavasti juonittua sadismia, että hattu päästä!
Jotta touhu ei menisi yleiseksi koheloinniksi ja ihmissuhdeihmettelyksi, niin Hämiksen vanhoista vihollisista Elektro osoittaa vakavan aktivoitumisen merkkejä, joiden seurauksen eräskin Felicia Hardy pääsee luikahtamaan vapaalle jalalle ja vieläpä Peter Parkerin kannalta erittäin ikävissä aikeissa. Ainakin allekirjoittanut odottaa seuraavaa numeroa vesi kieleltä valuen, eikä se siis ole pelkästään Mustan Kissan ansiota.
Hämähäkkimies – Spider-Man 1/2017 lehtipisteissä 25.1.2017! Numeron 12/2016 ehtii vielä noukkia lehtipisteestä, jos on nopea!
