Mustanaamio alkaa olla arvokkaassa iässä. Lee Falkin luomista sarjakuvasankareista tunnetuin kilauttaa nyt mittariin komeat 80 vuotta. Tätä juhlistamme täräyttämällä sarjakuvakauppojen hyllyille komean juhlajulkaisun Mustanaamio – Mies, joka ei kuole koskaan.
Mustanaamio aloitti seikkailunsa sanomalehtisarjakuvana, joten tämä teos keskittyy arki- ja viikonloppustrippeihin. Mukana on myös aikaisemmin Suomessa julkaisematonta materiaalia. Tarinat loikkivat tiukasta toiminnasta humoristisen kisailun kautta Vaeltavan aaveen perhe-elämän ihmeellisyyksiin. Vanhan ajan seikkailusarjakuvaa ilman turhia nykyajan hömpötyksiä.
Onko Mustanaamio ikääntynyt arvokkaasti? Oikeita vastauksia tähän kysymykseen on monta. Parhaimmillaan Mustanaamio on mennyt vanhaksi juuri oikein, eli hahmolle tapahtuu asioita, jotka loksauttavat nykylukijoiden leuat lattiaan ja suupielet korviin. Realistista ja raadollista toimintaa ja jännitystä kaipaaville suosittelemme vaikkapa Xenogenesistä.
Juhla-abumin ensimmäisessä seikkailussa Mustanaamio kurittaa merirosvoja Ray Mooren kuvittamassa seikkailussa, jossa sankarimme yllättää lukijansa muun muassa vaipumalla uneen kesken seikkailun. Harvinaista realismia toimintasarjakuvassa! Noloja tilanteita piisaa muutenkin. Tarina saakin Tri Tuomiolta täydet pisteet viihdyttävyydestä!
Seuraavassa tarinassa pääsemme jälleen ihmettelemään merirosvojen toilailuja, kivalla pienellä tvistillä tosin. Aloitusta huomattavasti pienimuotoisemman välipalan on kuvittanut Wilson McCoy ja otamme pari askelta kohti sitä Mustanaamiota, jonka me kaikki tunnemme. Vanhan koulukunnan seikkailusarjakuvaa yhä tämäkin.
Mustanaamio kuvittajista legendaarisin lienee Sy Barry. Herra onkin kuvittanut peräti kaksi tämän juhlakirjan seikkailuista. Aluksi Barryn osaava kynä tarjoaa meille noir-tunnelmointia huomattavan kovaksi keitetyssä seikkailussa Hydra. Gangstereita piisaa kolhittavaksi ja tappavia ansoja ratkottavaksi.
Urbaanista toiminnasta siirrymme sulavasti viidakkoon kisailemaan. Viidakko-olympialaisissa kaikki viidakon heimot osallistuvat suuriin kisoihin, joissa myös naisten sallitaan nyt kilpailla. Luvassa on vauhdin ja vaarallisten tilanteiden lisäksi jopa kantaa ottavaa kommentointia sukupuolien välisen tasa-arvon suhteen. Mustanaamion hälläväliä-asenne itse keksimiensä olympialaisten lajien vaarallisuuden suhteen on komediaa parhaimmillaan. Sy Barryn jälkeä tämäkin.
Urheiluilottelun jälkeen on aika vakavoitua hetkeksi. Tony DePaulin kirjoittaman tarinan kuvittajana loistaa Graham Nolan. Terroristeja Morristownissa on aikaisemmin suomentamatonta herkkua vuodelta 2003 ja varsinaista silmäkarkkia dynaamisen toimintasarjakuvan ystäville. Mustanaamion monet kasvot tulevat kyllä tutuiksi tämän albumikokonaisuuden myötä.
Albumin viimeinen tarina onkin sitten aivan tuoretta materiaalia. Edellisestä tarinasta tutun DePaulin käsikirjoitus sekoittaa perhedraamaa ja tuimaa toimintaa, kun Kit ja Heloise ottavat askelia kohti aikuisuutta ja Vaeltava aave laittaa rikollisia kuriin taustalla. Paul Ryanin kuvitus luovii notkeasti keveämmän tunnelmoinnin ja yöllisten toimintakohtaisten välillä. Mukana menossa Tri Tuomion mielestä paras yksittäinen Mustanaamio-ruutu. Aina kannattaa olla pekonia mukana.
Vuodesta 2001 Mustanaamiota kääntänyt Sirpa Alkunen kirjoitti esipuheen tähän juhla-albumiin. Andreas Erikssonin ansiokas artikkeli 80 vuotta viidakkokulissien takana taustoittaa näitä seikkailuja ja Mustanaamion pitkän iän salaisuutta. Mustanaamio ei kuole koskaan, mutta tekijät kyllä. Tämän teoksen päättävä seikkailu jäi kuvittajansa viimeiseksi kokonaiseksi päivälehtitarinaksi, mutta soihtua kantaa jo uusi piirtäjä. Jos maailma ei lopu, niin Mies, joka ei kuole koskaan saa vieruskaverin kirjahyllyyn 2026.
Mustanaamio – Mies, joka ei kuole koskaan kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla 26.10.2016!
