Kymmenen syytä hankkia Ryhmä-X 1985 osa 2 on jo varmasti sisäistetty, joten on aika siirtyä historiasta lähemmän tätä päivää. Hehkutuksen kohteeksi valitaan luonnollisesti tuore X-Men: Xenogenesis, joka esittelee Warren Ellisin ja Kaare Andrewsin vision näistä rakkaista äksyilijöistämme.
Supersankarisarjakuvan pahana poikana Warren Ellis ei juuri kuvia kumartele, joten herra viiltää syvälle, mutta rakastaen. Nyt hän iskee hieman liioitellenkin niihin pisteisiin, jotka tekivät ja tekevät Ryhmä-X:stä teinipoikien ja -tyttöjen suosikkisankareita. Ryhmä-X:n mutantit ovat aina olleet superahdistuneita ja supersopeutumattomia, mutta superseksikkäitä siitä huolimatta. Sankarien lukumäärän ja sukupuolijakauman ansiosta jokaiselle lukijalle on riittänyt useampiakin samastumisen kohteita. Kimurantit lemmenkuviot ovat aina lisänneet kihelmöintiä.
Kaikesta tästä Ellis yrittää ottaa niskalenkkiä. Aisaparikseen tämän seikkailukokonaisuuden toteuttamiseen hän on valinnut kanukkipiirtäjä Kaare Andrewsin, jonka X-tyyli varmasti jakaa mielipiteitä, mutta ei jätä ketään kylmäksi. Groteski lyö kättä kauneuden kanssa. Andrewsin Ryhmä-X näyttää vieraalta, kuten mutanttien kuuluukin, mutta on myös oman hottiutensa tiedostava tai ainakin siitä vakuuttunut superjulkkispartio, joka parhaansa mukaan yrittää parantaa maailmaa ja toimia jonkinlaisena moraalisena majakkana. Ja muistaa aina hieman möksöttää siinä kaiken toiminnan ohessa, koska se nyt vaan kuuluu teini-ikäisen toimenkuvaan.
Tämä esittely on jo kaksi kertaa aiotun mittainen ja kovasti tekisi mieli analysoida Ellisin ja Andrewsin metkuja syvällisemminkin, mutta kun kuvakavalkadin on tarkoitus olla pääosassa, joten siirtykäämme itse asiaan. Miksi Xenogenesis kuuluu juuri sinun kirjahyllyysi?
1: Xenogenesis on hauska. Synkkää tarinaa tasapainotetaan annostelemalla kursailematonta huumoria kursailemattoman isolla kauhalla. Otetaanpa esimerkiksi vaikka ryynit rinnuksilla.
2: Kun rinnukset nyt tulivat puheeksi, niin Ellisin ja Andrewsin Emma Frost on sangen häikäilemätön avujensa käyttäjä…
3: …mutta onneksi Frost lunastaa paikkansa Wolverinen ja kumppaneiden rinnalla (heh) olemalla tarpeen tullen myös pätevä pahisten kurmoottaja.
4: Emma myös haluaa näyttää hyvältä pahalaisia piestessään. Kun muut joutuvat pukeutumaan fiksusti, niin Emma jatkaa provosoivalla linjalla.
5: Siirrytäänpä hahmovetoisesta hehkutuksesta sarjakuvallisen ilmaisun hehkutukseen. Ellis ja Andrews hallitsevat toiminnallisen kuvakerronnan. Esimerkkinä teoksen ensimmäinen sarjakuvasivu. (Sokerina pohjalla lisämateriaaleissa ensimmäisen numeron käsikirjoitus ja kuvituksen demoversio.)
6: Joukkotappeluiden toteutus on myös hyvää ja vaivaa säästelemätöntä tasoa. Kivaa kolmiulotteisuutta on haettu varsinkin Pedon heilumiseen.
7: Wolverinen paranemispotentiaalista otetaan kaikki tehot irti, eli kun Logan saa siipeensä, niin hän todellakin saa siipeensä.
8: Ja kun Wolverine saa siipeensä, niin siitä tulee vihainen Wolverine. Aina hyvää viihdettä.
9: Kyklooppi saa mahdollisuuden olla muutakin kuin vässykkä.
10: Toisaalta Ellis ja Andrews osaavat myös olla Kyklooppia kohtaan sangen armottomia. Emma Frost puolestaan saa olla megaeukkojen kuningatar. Siitä huolimatta Mustaa Kuningatarta tulee jälleen kerran ikävä, tai sitten Tri Tuomio vain on perso punapäille.
Joko näitä on kymmenen? No se on sitten siinä. Jos haluat ihastella ja/tai kauhistella Ellisin ja Andrewsin metkuja enemmänkin, niin X-Men: Xenogenesis löytyy juuri nyt sarjakuvakauppiaiden uutuushyllystä!
