Maxi-Texien kohdalla esittelytekstiin on vaikea keksiä uusia tulokulmia, sillä kyseessä on kuitenkin aina pieteetillä toteutettu tuhti western. Laramie County saa kuitenkin kuitenkin hurjasti painoarvoa jo piirtäjänsä veteraanistatuksen ansiosta. Harva vuonna 1932 syntynyt taiteilija kuvittaa näinä päivinä lähes 300-sivuisen lännenseikkailun, jonka sivuilla hehkuu rakkaus lajiin. Tex Willer: Laramie County onkin todellinen herkkupala kaikille meille, jotka olemme kasvaneet lännenelokuvan ja -sarjakuvan klassikkojen parissa.
Veteraanin taidonnäyte
Roberto Diso on ilman muuta Laramie Countyn sydän ja sielu. Tietenkin maestron ikä näkyy viivassa, mutta tämä ei ole nuoren ja nälkäisen sarjakuvantekijän voimannäyte. Nyt ihaillaan vuosikymmenien varrella karttunutta kokemusta ilmeikkäissä hahmoissa, elävissä taustoissa ja sulavassa toiminnassa. Samalla saa miettiä päänsä puhki, mistä elokuvasta Diso on milloinkin lainaillut persoonallisia naamataluja ja toimintakohtauksia.
Pasquale Ruju on tätä tarinaa kirjoittaessaan varmasti ollut tietoinen, että upean piirtäjän 50-luvulla alkanutta uraa ei vahingossakaan tule paketoida puolivillaisella tarinalla. Klassikkopiirtäjälle on kirjoitettu klassinen lännenmelodraama Tex Willerin malliin. Muun muassa William Wylerin Suuri maa (The Big Country, 1958) kummittelee tämän tarinan taustalla, kun karjaparoni ottaa yhteen maanviljelijäjäärän kanssa. Suuressa maassa pakkaa sekoitti romantiikka, mutta koska tässä on kyse Tex-tarinasta, niin tykkäilyhommat unohdetaan ja tilalla on intiaanien kanssa kompuksessa olevia karjavarkaita.
Konnia ei säästellä
Koska Maxi-Texin roiman sivumäärän myötä aineksia ei tarvitse pihtailla, niin Ruju ja Diso sotkevat soppaan mukaan myös joukon lain rajamailla operoivia palkkatappajia. Ei siis ihme, että Texin ja Carsonin lisäksi mukana menossa ovat myös Kit Willer ja Tiger Jack. Kaikille riittää mielekästä tekemistä, kun vihollisia puskee päälle kolmesta suunnasta.
Kokeneet kehäketut pitävät gumbonsa kasassa ja pata porisee alkulaukauksista lopun luotikuuroihin tasaisen tappavasti viihdyttäen. Roistojen ylenpalttinen typeryys ja häijyys ärsyttää ajoittain lukijaa, mutta toisaalta touhussa on senkin myötä jatkuvasti vahva realismin sivumaku. Sarjakuvien ikävät ihmiset eivät onneksi aiheuta oikeaa vahinkoa. Sankareista kannattaa silti ottaa mallia. Hyviksiä ei koskaa ole liikaa!
Tarinan tasolla ei väistellä tummiakaan tunnelmia, eikä kuvitus jää synkistelyn saralla pekkaa pahemmaksi. Diso taitaa mustan käytön ja antaa varjojen puhua. Nuorempien kannattaa ehkä ottaa mallia.
Tex Willer: Laramie County löytyy nyt sarjakuvakaupoista ja Lehtipisteistä kautta maan. Toukokuuta on yhä jäljellä, joten muistakaa osallistua Tex Willer juhlakisaan! Kesäkuussa on jo liian myöhäistä.
