Halloweenin ja levottomien vainajien kunniaksi pääsemme jututtamaan sarjakuva-albumin William Kidd – merirosvon aave tekijää, Hannu Leimua!
Miten kiinnostuit sarjakuvista?
Kiinnostukseni sarjakuviin lähtee jostain 70-luvun alkupuolelta kun taaperovaihe oli ohitettu. Aku Ankka, Tarzan ja Cocco Bill olivat ensikosketus tähän fantastiseen taidemuotoon! Jipossa oli Urho tulitukka joka upposi syvälle tajuntaan!
Opin melko itsenäisesti lukemaan viiden vuoden vanhana ja luonnollisesti Aku Ankan avulla. Taisi isä olla välillä mukana lukemaan oppimisessa. Uskon että juuri hyvin aikaisessa vaiheessa sarjakuvien kanssa touhuaminen teki niistä luonnollisen osan jokapäiväistä elämää. Aloin siis jo varhaislapsuudessa tutustumaan sommittelun ja kuvakerronnan ihmeelliseen maailmaan. Myös piirtäminen sarjakuvia mallina käyttäen tuli noihin aikoihin mukaan.
Ketkä piirtäjät ovat innoittaneet sinua?
Piirtäjiä jotka ovat innoittaneet on luonnollisesti valtava määrä. Kaikkien luetteleminen olisi mahdoton tehtävä. Mutta jos joitain heistä pitää nostaa läjästä esiin, sanoisin Milo Manara, Joe Kubert, Ivo Milazzo, Giovanni Ticci, Russ Manning, Benito Jacovitti esimerkiksi ovat jättäneet pysyvän jäljen ilmaisuuni. Jos hylkäisin sarjakuvan perinteen täysin ja pyrkisin keksimään pyörän uudelleen, olisi varmaan parempi tehdä jotain aivan muuta. Tiedän kuitenkin olevani niin tarinoiden kuin kuvitustekniikankin puolesta omaleimainen ja tunnistettava tekijä, joka takoo omat kertomukset! On vain hyvä ymmärtää ja hyväksyä, että jostainhan meidän täytyy tulla.
Missä vaiheessa päätit itse ryhtyä tekemään sarjakuvia?
Päätös toteuttaa elämän pituinen haave sarjakuvan piirtämisestä tapahtui pyörälenkillä huhtikuussa armon vuonna 2018! Olin palailemassa kotiin Kälviän perukoilta kohti Kokkolaa, kun synkät apurahamietteet vaihtuivat heurekatyyliin innostukseksi! Olin saanut Keski-Pohjanmaan maakuntarahastosta jälleen kerran kielteisen päätöksen anomukseeni (7. putkeen) ja koin että maalarin ura oli tullut ylitsepääsemättömien vaikeuksien eteen. En kyennyt käsittelemään tilannetta, jossa teokseni kelpasivat minne vaan, mutta tukea eivät paikalliskollegat jostain syystä antaneet. Pelkkä ajatus lopettaa taiteen tekeminen tuntui järkyttävältä, kun olin sille elämäni siihen asti antanut. Niinpä uuden taidelajin löytyminen oli suuri pelastus!
Mitkä ovat oleellisimmat erot taulujen ja sarjakuvan piirtämisessä?
Suurin ero taulujen ja sarjakuvan välillä on luonnollisesti aikafunktio. Taulu on pysäytyskuva jonka menneisyys ja tulevaisuus on katsojan mielikuvituksen varassa. Kun taas sarjakuvassa voin kertoa kaiken mitä on tapahtunut ja tapahtuu. Sommittelun lainalaisuudet on pitkälti samoja. Toki sarjissivu sisältää useita kuvia joiden yhteispeli on monimutkaista hallittavaa sommittelullisesti. Sitä ei tauluissa tarvitse pohtia.
Taulun maalaaminen otti joskus 4-5 kuukautta kokopäivätoimisesti. Siinä ajassa saa tehdä monta kuvaa sarjakuvaa mikä estää tylsistymisen tunnetta. Oon aina ollut järkyttävän sitkeä viimeistelijä maalarina, mikä sai mut tuijottamaan yhtä ja samaa kuvaa päivästä toiseen!
Olet tehnyt kaksi scifiksi luokiteltavaa sarjakuvaromaania, ja nyt merirosvoaiheisen tarinan. Miten aiheet ovat valikoituneet?
Aiheet valikoituivat aluksi perheenisän näkövinkkelistä. Pohdiskelin suhdettani lapsiini kuvallisen kerronnan avulla. Kuvittelin tapahtumattomia tapahtumia, joissa keskustelen lapseni kanssa toisenlaisissa olosuhteissa. Miten reagoisin lapseni kysymyksiin ja tunteenpurkauksiin jos olisimme jossain aivan muussa todellisuudessa. Kuinka voisin tukea häntä haastavissa oloissa jne. Tärkeää oli myös rikkoa arkiset näyttämöt ja kokea jotain mielikuvituksellisempia paikkoja. Emmehän me pääse ihan joka päivä labyrinttiin jossa on hylätty armeijan helikopteri. Kun arki on kuitenkin sitä tiskivuoren purkamista päivästä toiseen… Siksi kait koko scifi on syntynyt.
Merirosvot taasen tulivat nostalgian kaipuuseen. Sain näin upean mahdollisuuden kurkistaa omiin lapsuuden leikkeihin ja tarinoihin. Lähtö aavikoilta merelle oli myös haastava mutta huikea kokemus. Toinen aikakausi (1600 luku) myös motivoi kokeilemaan rajojani kuvittajana. Merirosvoseikkailussa siirryin kokonaan aikuisten maailmaan jossa eräänlainen äijäpuhe nousi keskiöön. Sekin tuntui inspiroivalta vaihtelulta!
Kerro hieman työtavoistasi.
Työtavoiltani voisin kait sanoa kuuluvani vanhaan koulukuntaan. Mua on hyvässä hengessä suositeltu kokeilemaan tietokoneella piirtämistä. Mutta tehtyäni töitä lyijykynän ja siveltimien kanssa koko ikäni, koko ajatus tuntuu ihan vieraalta! Luonnokset on luonnollisesti suuressa roolissa mun duuniprosessissa. Niitä syntyy monen alpparin edestä per albumi. Sitten valkkaan niistä toimivimmat ideat ja jalostan niitä eteenpäin uudelleen luonnostelemalla. Käytän nykyään halpaa kopio A4 paperia luonnosteluun. Sitten piirrän A2-kokoiselle Disegno Accademia Fabriano -merkkiselle 200 grammaiselle paperille originaalin. Ihan aluksi aikaa menee kaikenlaisten mallien rakenteluun. Teen vanerista, puusta ja pahvista malleja kuvitukseni tueksi. Alukset ja pienet miljööt joita on esiintynyt alppareissani on mun suunnittelemia ja tekemiä. Siitä johtuen mun prosessi on kokonaisvaltainen ja työläs ja hidas! Mutta mun motto on aina ollut “vähän mutta hyvää!”
Suunnitteletko jo seuraavaa sarjakuvaa?
Seuraava on jo tekeillä ja hyvässä vauhdissa vieläpä! En halua vielä avata yhtään juonta… jätettäköön se yllätykseksi keväämmälle! Mutta sen voin sanoa, että tekniikka vaihtuu nyt. Kokeilen maalata öljyväreillä kankaalle koko tarinan pelkän kansikuvan sijaan! Se on omalla tavalla uusi suuri ja jännittävä haaste. Etuna tässä kokeilussa on valtaisa rutiini maalarina sekä tuoreus tekijälleen – ja haasteena taasen on vielä hitaampi tuotantovauhti. Täytyy löytää mielenrauha, jossa hidas prosessi ei ala tuomaan liikaa paineita jossain kohtaa. Tällä hetkellä kun katson keskeneräisiä sivuja, on luottavainen olo. Myös kaupallisesta näkökulmasta katsottuna on hyvä tehdä värillistä, kun sillä kuitenkin on niin suuri markkinaosuus tänä päivänä!
Hannu Leimun upea albumi William Kidd – merirosvon aave on nyt myynnissä kaikissa hyvin varustetuissa sarjakuva- ja kirjakaupoissa sekä Story House Egmontin verkkokaupassa. Leimu on haastateltavana Tampereen Kirjafestareilla 30.11.!
