Temppeliherrojen kätketty kruunu

Historiasta ideoita ja inspiraatiota ammentavat sarjakuvat ovat siitä mukavia, että yleissivistymistä tapahtuu kuin varkain, varsinkin jos lukukokemus johtaa varmistelutoimiin, joissa Google laulaa ja Wikipedia sauhuaa, kun mielenkiintoinen faktanvarmistus johtaa toiseen ja tekijän tarinaansa lataama tietämys ja työmäärä saavat joko tukea tai tukkapöllyä. Joka tapauksessa lukija oppii asioita historiasta ja historiankirjoituksesta, joka sekin tietenkin päivittyy vuosi vuodelta ja välillä jopa hetki hetkellä. Tässä kohtaa allekirjoittaneelle tulee mieleen eräs ihmislajin varhaisia vaiheita käsitellyt video, jota tekijä ei meinannut saada valmiiksi, koska uudet löydöt päivittivät sukupuumme oksia jatkuvasti uuteen uskoon.

Don Rosan urakkana puolestaan on saada Carl Barksin luoma ankkahistoria täsmäämään omien tarinoidensa kanssa, ja siihen päälle sitten vielä reaalimaailman historian nippelitiedot kohdalleen mukavaksi mausteeksi. Katu-uskottavuus kuosiin kahdella tasolla. Temppeliherrojen kätketty kruunu ja ja muita Don Rosan parhaita tarjoaa neljän tarinan verran historiallista velmuilua, mutta tasapainon pysyy kun mukana on myös neljä tarinaa ilman isompaa historiallisten faktojen tarkistelun pelkoa. Sehän toki on aina lukijasta kiinni, tykkääkö Rosan kimuranteista eepoksista vai kevyemmin pedatuista slapstick-komedialla ladatuista menopaloista. Molempi parempi, tietenkin. Toisaalta eipä Rosa juuri törmäilyä tai kaatuilua välttele vakavemmissakaan tarinoissa. Kokoelman avaavassa ja suomalaisia lukijoita aivan erityisesti hemmottelevassa tarinassa Temppeliherrojen kätketty kruunu (The Crown of the Crusader Kings, 2001) Aku ja jääkarhu saavat hyvinkin railakasta kyytiä ahtojään keskellä.

Proge-eepokseksi revähtävää nimitarinaa peesaakin sitten enempi Ramones-osaston Rosa-ralli, eli Suurin kurpitsa (Fit to be Pied, 1988). Rosan omasta mielestä tämä tarina edustaa enempi demo-tason osaamista, mutta joskus ne ekat demot nyt vain ovat parhaita. Tai ainakin mielenkiintoisia. Tai ainakin täynnä Akun ja Teppo Tulpun välistä reipasta rähinää ja ryskettä. 

Tämän kokoelman tarinoista Barks-historian päälle rakentuu eritoten Andien kutsu (Return to Plain Awful, 1989). Tämän tarinan ansiosta Rosa värvättiin tekemään Ankka-tarinoita Euroopan markkinoille, joten siinä on jo iso syy tälle tarinalle olla olemassa. Uskomatonta kyllä, Aku ei saa lainkaan kolhuja tämän tarinan aikana! Osumaa ottavat Akun sijaan Roope ja Kulta-Into Pii. Aku saa jopa eräänlaista sankarin sädekehää, sillä Vihoviimeisen Rotankolon asukkaat ovat kulttuurisesti omineet hänet.

Tämän kokoelman tähtihetkiin kuuluu monen Rosa-fanin mielestä Hänen Majesteettinsa Roope Ankka (His Majesty, McDuck,1989). Rosan voivotellessa näin varhaisen tarinan saamaa kovaa arvostusta herkkänenäisimmät meistä haistavat hienoisen humble bragin löyhähdyksen. Mutta kyllähän se vain niin on, että Karhukoplan tai siis miehitysjoukkojen hyökkäys rahasäiliöön on parasta mahdollista Rosaa.

Onneksi tähän kokoelmaan mahtuu Rosankin suosikkitarinoita. Hopealautasella (On a Silver Platter,1990) on mallia yksinkertainen toimintarymistely, jollaisia maestro itse ei koe erityisosaamisekseen. Milla Magia mahdollistaa tälläkin kertaa tavallista pöhkömmän ja ajoittain lievästi arveluttavan huumorin. Arveluttavasta puheen ollen, kokoelman päättävässä tarinassa Kroisoksen aarre (The Treasury of Croesus, 1995) Akun häiriöksi asti rallatteleman Groucho Marxin tavaramerkkilaulun löydät täältä.

Temppeliherrojen kätketty kruunu ja muita Don Rosan parhaita löytyy helposti ja ilman taikakeinoja tai googlettelua verkkokaupastamme. Linkki sinne heti tuossa alapuolella. Saman sarjan kokoelmien esittelyjä löydät täältä, täältä ja täältä.