Asterixin seikkailujen suhteen parhaan albumin tittelistä kilpailee useampikin raskaan sarjan huumoriklassikko. Jos allekirjoittaneen olisi pitänyt valita niistä oma suosikkinsa heti lukemaan opittuaan, niin yksi oli ylitse muiden: Päälliköiden ottelu, tuo pöhköhuumorin Korkea veisu ja sarjakuvamuotoisen slapstickin Tonava. Albumi on monellakin tapaa Asterix-albumeista värikkäimpiä. Ehkä myös lapsellisimpia, mutta näin osaavaan lapsellisuuteen ei moni pysty. Albert Uderzo ja René Goscinny pystyvät!
Juonikuviohan on kenties tavallistakin yksinkertaisempi. Roomalaiset keksivät juonen, jossa Aladobixin päällikkyys haastetaan kaksintaistelussa. Vastapuolena roomalaisten puolelle siirtyneen kylän päällikkö. Onnistumisen ehtona Akvavitixin pelaaminen pois pelilaudalta. Tässä onnistutaankin Obelixin tunarointien ansiosta, mutta aivan loppuun asti ei roomalaisten juoni tälläkään kertaa kanna.
Koko albumi on yhtä kolhuhuumorin ja show’n varastavien sivuhahmojen juhlaa. Erityisesti roomalainen epäonnensoturi Kaukasus jaksaa naurattaa. Sekä ilman pöllöä…
…että pöllön kanssa.
Päälliköiden ottelu on siitä hankala Asterix-albumi, että siitä on vaikea keksiä mitään analyyttistä sanottavaa. Mieli tekee vain esitellä yksittäisiä kaskuja, hohottaa ja hehkuttaa tekijöitä: “Tämä nauratti pienenä ja totta vieköön se naurattaa vieläkin!”
Eli niinpä tästä hehkuttelusta uhkaa tulla pelkkä kuvakavalkadi. Nyt kannattaa tosin muistaa se, että saman tason nokkeluutta ja huumoriparhautta tarjoillaan tämän albumin jokaisella sivulla. Eurooppalaiset sarjakuvasankarit hyvin tuntevat tahot voivat muuten bongata myös Marsupilamin tämän albumin sivuilta! Erittäin lämmin suositus ihan jokaisen kodin kirjahyllyyn.
