Kesän Tex-suuralbumi on totuttuun tapaan värikäs kaveri, mutta nyt ylimääräisen ässänä hihassa toimii Gianluigi Bonellin ja Aurelio Galleppinin Tuhoajat, ainutlaatuinen värillinen Tex-seikkailu vuodelta 1971. Uusinta uutta ei myöskään unohdeta, sillä Mauro Bosellin ja Stefano Andreuccin Kostaja on tuoreinta mahdollista Tex-viihdettä.
Tuhoajat todellakin on ainutlaatuinen tapaus. Tarina tehtiin aikoinaan ranskalaisen albumimallin mukaiseksi itsenäiseksi seikkailuksi, eli suurempi koko, parempi paperi ja kirkkaat värit olivat päivän epistola. Luotto italialaisen sarjakuvayleisön arvostaa tuoretta formaattia loppui kuitenkin kesken, ja tarina pakattiin lopulta perus-Texin jatkumoon joulukuussa 1971. Ja nyt tämä herkku siis lopultakin tarjoillaan alkuperäisen vision mukaan toteutettuna.
Perinteiseen tapaan värit tulevat nikotuttamaan myös Suomessa ja vuonna 2018, mutta ainakin toimittajan mielestä Oscar Celestini on saanut väripaletistaan sangen maagisia tehoja irti. Liekit, veri ja auringonlaskut hohtavat todella komeasti. Kannattaa myös kiinnittää huomiota Galleppinin sivusommitelmiin ja kerronnallisiin ratkaisuihin. Paljon perusmeiningistä poikkeavia jippoja käytössä. Silmä lepää ja aivo saa liikuntaa niitä ihmetellessä.
Tarina on mallia lyhyt ja ytimekäs. Kiero intiaaniagentti usuttaa metsästäjäryhmän ute-intiaanien maille biisoneja teurastamaan. Intiaaniagentin ja tämän kätyrien pahaksi onneksi ute-reservaatti sijaitsee navajojen vastaavan naapurissa, joten pian Yön Kotka tovereineen iskee rikkansa rokkaan ja konnalauma kokee kovia. Klassikkoseikkailu kautta linjan siis.
Edellinen suuralbumi Loistava lainsuojaton pönöttää vankasti allekirjoittaneen ja monen muunkin viime vuoden kolmen kärjessä, mitä Texin seikkailuihin tulee. Nyt sama tiimi jatkaa samalla teemalla, mutta maustekulhosta on kaivettu mukaan Matteo Vattanin värit. Ja niissähän piisaa syvyyttä ja nyansseja!
Spagettilänkkäritunnelmissa à la Sergio Leone aloitellaan. Ukkonen ärjyy ja pian aseetkin laulavat. Tunnelmasta toiseen liu’utaan sulavasti kuin öljytty lumikko. Kapakkakahakassa herää henkiin saluunan lämpimän kutsuva tunnelma, eli kyllähän siellä mieluusti istuskelisi ellei ilma olisi sakeana lyijystä.
Preerialla tarjotaan paahtavan auringon lisäksi myös hämyisempiä tunnelmia.
Jos Loistava lainsuojaton iski, niin tämä on pakkorasti. Jos Texin historia kiinnostaa hahmon tarinakaaressa tai ylipäätään sarjakuvana, niin tämä on pakkorasti. Graziano Fredianin laaja artikkeli Galleppinista pitää siitä huolen siitä, että peruslukijan Tex-tietämys lisääntyy takuulla. Mielenkiintoista tarinointia myös kokeneemmille Tex-jäärille. Suosittelemme tätä suuralbumia siis ihan kaikille Texin menneisyydestä ja nykyisyydestä kiinnostuneille. Parasta mahdollista lännensarjakuvaa taas tarjolla!
