Nyt on pitkien Tex-tarinoiden ystäville mannaa luvassa! Kun sivuja Tex-järkäleessä on 784 ja opukseen mahtuu kokonaista kolme tarinaa, niin mahdollisuuksia viipyilevään tarinankerrontaan ja nyansseilla herkutteluun todellakin on tarjolla. Tilaisuutta tarjota klassikkotarinoita ei jätetä käyttämättä, eikä sillisalaattiefektiä tarvitse pelätä. Jyhkeät tarinakaaret ovat nyt pääosassa. Ja osaavat tekijät.
Kapinan liekkejä Kanadassa aloittaa kattauksen ja ottaa kaikki tehot irti tuhdista sivumäärästään. Aikaa on jopa Texille epätyypillisen riehakkaaseen lystinpitoon kapakassa. Noin 200 sivua myöhemmin sankarimme joutuvat virumaan toteemipaaluun sidottuna ja kidutuksella uhattuna pidempään kuin pari sivua, jolloin jännitys ehtii kiristyä huomattavasti tiiviimmäksi kuin muutaman sivun pakollisessa kärvistelyssä ennen pikaista ihmepelastusta.
Avauksen kattavat eteemme Guido Nolitta ja Fernando Fusco, ja aivan erityiset pisteet pitää antaa erämaatunnelmoinnille. Fusco osaa jylhät pohjoiset metsämaisemat. Vaihtelua aavikkofiiliksille siis. Kanadan itsenäistymistä brittien vallasta halajavat tahot yllyttävät alueen intiaaniheimot kapinaan valkoisia vastaan ja kahakassa on mukana myös rikollista valkoista ainesta, jotka Tex haluaa saattaa vastuuseen teoistaan. Aisaparina toimii ratsupoliisi Jim Brandon. Virkistävää vaihtelua tietysti tämäkin. Seuraavissa tarinoissa Texin selustan turvaa vanha tuttu Kit Carson, joten harmaahapsen faneilla ei ole syytä mennä mököksi.
Tarinan päätteeksi siirrymme hetkeksi haikeisiin tunnelmiin, sillä kirjan nimitarinan kuvituksesta vastaava Fernando Fusco poistui keskuudestamme 10. 8. 2015. Piirtäjämestarin muistoa kunnioitamme Janne Viitalan artikkelilla.
Seuraava seikkailu Aaveiden majatalo on Tex-seikkailuksi hieman epätyypillinen, sillä se on tyylipuhdas suljetun tilan mysteeri. Alussa tekijätiimi Claudio Nizzi–Guglielmo Letteri herkuttelee jopa kauhuelementeillä.
Myrskyisen yön jälkeen öykkärimäisesti käyttäytynyt herra Blackton katoaa ja jäljellä on vain verilammikko. Majatalon isäntä vetoaa kiroukseen, mutta Tex ja Kit ryhtyvät selvittämään josko Blacktonin mystisen katoamisen taustalla vaikuttaisivatkin maallisemmat tekijät. Pian luodit surisevat korvissa. Perustavanlaatuista Tex-viihdettä. Toiminee kaikilla Texin ystävillä. Keskitietä kuljetaan. Horjumatta.
Tiiliskiven päättävä Lain yläpuolella esittelee astetta persoonallisemman taiteilijan Victor De La Fuenten päästessä Nizzin käsikirjoituksen kimppuun. Komeaa ja yksityiskohtaista jälkeä piisaa. Naiskauneuttakin on tarjolla, jopa hieman tavallisesta poikkeavassa roolissa. Mainittiinko sana “vaihtelu” jo?
Tarinassa salaperäinen järjestö tuomitsee moraalittomia liikemiehiä ennenaikaiseen hautaan. Reilu 200 sivua viilettää ohi kuin siivillä. Ylimääräisen bonuksena toimivat hait. Toki kunnon pääkonnalla pitää olla haikaloja ja intoa käyttää niitä.
Tämän syksyn Tex-julkaisuissa on seikkailtu paljon San Franciscossa ja niin tässäkin tarinassa. Mukavaa vertailla eri tekijöiden ja vuosikymmenien tulkintoja samoista kaduista ja hahmoistakin.
Hauskana yksityiskohtana alleviivattakoon myös tämän kirjan tarinoiden alkuperäisiä ilmestymisvuosia. Aikajanalla pompimme 70-luvun lopusta 80-luvun lopun kautta ysärin loppuun. Eli kannattaa lukaista nämä tarinat silläkin silmällä – onko kymmenen vuotta Texin maailmassa pitkä aika vai ei? Muuttuvatko asiat, vai tapahtuuko pysymistä ja paranemista? Tarinat on suomentanut legendaarinen Renne Nikupaavola, joten siltäkin osin liikumme klassikkolinjalla.
Kapinan liekkejä Kanadassa löytyy kirjakaupoista ja sarjakuvakauppiailta 21. 10. 2015!
