Kun Nemi vuonna 2003 rantautui Suomeen, niin tuskin monikaan ajatteli goottimimmin olevan kuvioissa vielä reilun kymmenen vuoden päästä, mutta niin vain Nemi porskuttaa menemään sekä strippimuodossa lehdissä että näin kokoelma-albumeina.
Lise Myhren luomus on suosituksi sarjakuvasankarittareksi sangen epäkonventionaalinen tapaus, mutta sarjan huumoria voi jo kutsua tutuksi ja turvalliseksi. Jos Nemiä kutsuu suuren yleisön kulttisuosikiksi, niin maanisimmilla faneilla saattavat niskavillat pörhistyä, mutta niin se vain on. Nemi ihastuttaa ja vihastuttaa laajalla skaalalla.
Myhre ammentaa paljon huumoria populaarikulttuurista ja eritoten Game of Thronesin ystäville on tarjolla monta heittoa, mutta vastapainoksi Nemissä promotaan kirjallisuuden harrastamista laajemminkin, mistä paljon plussaa. Nemi saarnaa, mutta yleensä mutkan tai kahden kautta.
Sivuhenkilökatraasta huomiota saavat pitkällä pinnalla varustettu Peter Steele… siis Grimm, Anu ja Ofelia. Jos Tri Tuomiolta kysytään, niin Ofeliaa saisi olla enemmänkin. Syvämietteisempi synkistely painottaa mukavasti Nemin vouhotusta.
Nemi – Kuin lumottuna sopii sadepäivän kesälukemistoksi kuin Fields of the Nephilim gootin stereoihin. Harmaata arkea välttelevää hauskuutusta pohjoiseen huumorintajuun.
Nemi – Kuin lumottuna juuri nyt lehtipisteissä, kirjakaupoissa ja sarjakuvakauppiailla!